14. maaliskuuta 2012

Villapaita

Kudoin sitten villapaidan. Ihan oikean sellaisen. Ihan isolle ihmiselle sopivan.
Juu, meni siinä aikaa muutama kuukausi hitaalla tahdilla eikä siitä täydellinen tullut mutta villapaita se on kuitenkin. Näyttääkin jopa siltä. :-D

Tästä piti tulla miehelle paita mutta aika iso tuolle kapoiselle miehelle tästä lopulta tuli. Menee ennemmin mulle itselleni. Neuleen malli ei vain ole kovin naisellinen. :-D
Puikot 6, lankana Novitan Puro värissä Kaarna ja ohje Novitan syyslehdestä 2011. Koko ohjeen mukaan M mutta minusta L. Olis pitänyt tehdä koossa S...
Tässä oli pikku jujuna tuo yläosan kutominen poikittain. Yläosasta sitten poimittiin silmukat etu- ja takakappaleen alaosaa varten.

Pääntien reunus tehtiin lopuksi. Poikittain neulottu osa on ainaoikeinneuletta, alaosa sileää.

Takana silmukoiden poimiminen alaosalle ei onnistunut ihan nappiin. Tein tämän puolen ekaksi. Toinen puoli onnistuikin jo paremmin. Tuli vähän aaltoileva tuosta alusta.

Ja koska mies ei halua tulla kuvatuksi (ja tämä paita ennemminkin on mun kuin miehen kokoa) poseeraan minä sovituskuvissa. :-)
Kohtuu hyvin sopii tuo paita mullekin. Mua vain häiritsee tuo sauma josta silmukat on poimittu. Jotenkin se on vaan väärässä kohdassa. Hihat on kyllä ihanan pitkät.

Takaapäin tällainen.
Käytin muuten eka kertaa kuvausapulaisena sellaista mustekalajalkaa. Laitoin sen kiinni liiterin reinään ja ajastimella nappasin kuvat. Onnistuihan tuo. Ei tartte olla aina kuvausassistenttia tahtomassa avuksi. :-)

11. maaliskuuta 2012

Mail Expressiä

Kaksi Mail Express tunikaa mun suosikkilehdestäni eli Ottobren numerosta 1/12. Raidallinen on arvontavoitto ja ruskea Lottikselle. Huomasin että en sitten ottanut tuosta raidallisesta muuta suunnilleenkaan kunnollista kuvaa kuin tämän kuvan jossa tuo raitainen näkyy edes jotenkin. Pikaisesti otin kuvat ja näköjään jäi kuvaamatta tarkemmin, voihan harmitus. :-(
Mustavalkoraitainen on Metsolan joustofroteeta, vihreät taskut velouria ja resoriksi valikoin pinkin. Kokoa tunikalla on 86/92 pidennetyllä helmalla. Aika kiva kokonaisuus tuli vaikka ensin itse tuota raitaista joustista, jonka arvonnan voittaja valitsi, vähän vierastin. Valmiina tykkään tosi paljon. Sitä jäi vielä pala ja siitä taitaakin tulla Lottikselle hamonen. Raitainen tunikamekkonen matkusti siis tänne ja on jo päässyt perille uuteen kotiin. Tunikamekkonen oli kuulemma mieluinen käyttäjälleen. :-)

Tunikassa on valekirjekuori kaula-aukkona. Etukappale on ommeltu tuohon takakappaleen resoriin kiinni ompeleen kohdalta. Helma on rypytetty etu-ja takakappaleen keskelle. Tästä tuli tosi kiva. Tykkään pääntiestä, taskuista ja noista lyhyistä hihoista.
Olisin tehnyt tästäkin pidemmän ja enemmän mekkomaisen mutta kangasta oli niin pieni pala että juuri sain kaavan mukaisen tunikan tehtyä. Kankaan sain vaihtareilta.

Helmaa kääntäessäni peitetikkaajalla onnistui tuon trikoon kääntäminen ihan hyvin mutta joustofrotee aiheutti ongelmia. Jouduin purkamaan helman raitaisesta tunikasta useaan kertaan ja aina alkoi helma aaltoilemaan. Loppujen lopuksi päädyin silittämään helman ja ompelemaan siihen toisen ompeleen puoliväliin alareunan ja ensimmäisen helmaompeleen väliin. Joustis antaa anteeksi eikä päällipuolelta edes sitä huomaa, sisäpuolelta huomaa toisen ompeleen kyllä, kuten kuvasta näkyy. Päädyin tekemään saman tempun myös omalle viistoraitatunikalleni. Katsotaan pesun jälkeen miltä helma sitten näyttää.
Muutenkin peitetikkaaja jostain syystä ei ollut yhteistyöhaluinen näitä ommellessani. Kantinkääntäjän kanssa tuli kummallista jälkeä ja purin muutamaan kertaan pääntiet. Lopulta sain edes siedettävän ompelujäljen kun pienensin paininjalan puristusta todella reilusti. Ilmeisesti tuo joustofrotee on vain sen verran paksua että sitä varten pitää olla omat säädöt.

Lottis tunikassaan. Ilme on surumielinen mutta neiti jostain syystä halusi tällä kertaa tuollaisen poseerausilmeen. Oikeesti äiti ei siis ole pakottanut neitiä kuvattavaksi. :-D Rypytys on kiva.

Takanakin on rypytystä. Nyt neiti päätti mennä piiloon.

Sivulta näyttää tältä. Toisenkin voisi kyllä tehdä samalla kaavalla mutta pidennetyllä helmalla. Tosi kiva malli. :-)

7. maaliskuuta 2012

Sydämiä ja tähtiä

Itselle ja pienimmälle jotain. Nämä on olleet jo tovin valmiina ja pyykissäkin jo. Kuvista näkeekin että ovat ryppyisiä. Mä oon niin kovin laiska siittämään mitään. :-)

Itselleni ompelin vähän fiinimmän imetyspaidan. Tämän tein niihin ristiäisiin itselleni yläosaksi joihin sen mekkobodynkin. Mullako muka hitaasti päivittyy tekeleet blogiin... :-D
Kangas JNY:n sydänjerseytä, kaava oma viritys. Ja juu, olis pitänyt tehdä koeversio ensin. En ole ihan tyytyväinen ja ekan sovituksen jälkeen piti  keksiä hätäratkaisuja.
Mulla oli päässä pinttymänä tuollainen kietaisumallinen pääntie. Sellainen siis piti tehdä. Etumuksen yläosa menee ristiin ja rajoittuu sivusaumoihin. Alareunat kietaisukappaleissa on kantattu resorilla yhteen. Kietaisuosa on siis "irtonainen" osa tuossa paidan etupuolen päällä. Etupuolen alaosa ulottuu kainaloon asti ja yläreuna pilkistää paitaa päällä pidettäessä kietaisuosan alta. Kuvaan en saanut sitä näkymään vaikka koitin asetella. Ideana hyvä mutta toteutus vähän tökki.
Ensinnäkin, yläosan alareuna jäi ompelun jälkeen lörpöksi vaikka yritin sen isolla diffillä peitetikkikoneella ommella. Piti keksiä hätäratkaisu ja ujutin resorikanttauksen sisään kuminauhan tekemään reunan napakaksi.
Paita olisi saanut olla yös napakampi ja istuvampi. Nyt tuo kietaisuosa vetää sivusaumaa kurttuun rumasti (varsinkin kun siellä on nyt se napakka kuminauha) ja se häiritsee minua suunnattomasti. Otin ekan sovituksen jälkeen sivusaumoista reilusti sisään mutta silti se vetää kurttuun. Toimiihan paita siitä huolimatta mutta ulkonäköhaitta se on.
Hihatkaan ei menneet ihan nappiin. Liian lyhyet hihat ja löysät hihansuut. Hihat istuu olalta kyllä ihan mukavasti.
Kaikenlaista pientä tässä jäi siis hiertämään. Toimiva paita tämä on kuitenkin. Imetyspaitana toimii vallan mainiosti. Pientä fiksausta kun tekee niin tästä tulee ihan mainio paita. Saa nähdä innostunko uudestaan kokeilemaan imetyspaidan tekemistä. Helpommalla pääsis kun tilaisi suosiolla Maitotyttö-paidan. Mullahan onkin jo yksi ihana sellainen. :-)

Tässä kurkataan luukun alle. Alaosan yläreuna on rypytetty kanttaukseen.

Pienimmälle body. Kaava sama tuttu nappilistabody eli Bert Ottobrestä 1/12. Nappilistassa tällä kertaa kam-nepit. Ylin neppi keltainen ja loput vihreät.

Sovitusta. Nyt näkyy tuon Alaosan yläreuna tuolta v-aukosta.

Sivusta näyttää tältä. Hiha istuu huvin olalle. Kun vain hihat olis vähän pidemmät...

Lähikuvaa imetysluukusta/kietaisuosasta. Kuminauhan ansiosta alareuna istuu napakasti rinnan alle.

Raotetaan vähän luukkua. :-D

Tässä se ärsyttävä sivusauma. Eihän tuota varman moni edes huomaa mutta se häiritsee kun sen tietää. :-(
Kauheet selkäläskit muuten, koittakaa olla huomaamatta...

Bodystä pienimmän päällä ei tällä kertaa tämän kummempaa kuvaa. Samanlaisia olen tehnyt jo muutaman ja tämä on ihan samanlainen malliltaan kun aiemmat. Poika väsähti ennen kuin ehdin kuvaamaan. Kuvassa bodyn kaverina aika ihana retrotyyliset Tutan potkarit. Ihanat. Kiitoksia pojan kummille näistä. :-) Kehto alkaa pojalle jäämään pieneksi niinkin kuvasta näkyy. :-D

5. maaliskuuta 2012

Kassiloita, onhan noita

Pitkän aikaa jo on ollut tarkoitus ommella kankaisia ostoskasseja. Innostuin viimein ompelemaan kasseja kun bongasin kuvallisen ohjeen siihen täältä. Vauhtiin kun pääsi niitä syntyikin kerralla monta. Ostoskassien lisäksi ompelin myös yhden ison kassin lähinnä kangasvaihtareita ajatellen. Onpahan ainakin reilu kassi jos innostuu tosissaan vaihtaroimaan. :-D

Iso kassi esittelyssä ensin. Tämä on siis todellakin iso. Kokoa kassilla noin 60 cm x 70 cm. Kaava ja ohjeet tähän löytyi Surrur-kirjasta. Tämä on periaatteessa isonnettu ostoskassi.
Kangas vanhaa ikean verhoa. Tosi tukevaa ja markiisimaista kangasta.Verhot oli kapeat paneeliverhot joten jouduin tekemään kassiin keskelle sauman.

Vuoriksi kassiin punakukallista vanhaa lakanaa. Tässä oli vähän kellertäviä ikitahroja ja sopi vuoriksi kassiin hyvin. Tulipahan käyttöön kun tahraista kangasta ei kovin näkyville viitsi laittaa vaikka ihanaa onkin.

Kassi "käyttöasennossa". :-D Kassin sisällä kuvassa muut kassit. On muuteen koostaan huolimatta helppo kantaa, ainakin puolitäytenä. :-D


Normiostoskasseja. Kaikki nämä pienet tehty siis ottamalla malli muovikassista.
Kankaat vanhoja. Lilakuvioinen taisi olla Tampellaa. Keltainen on vanha verho.

Vuorina lilansävyisessä pienikuvioista tukevaa puuvillaa. Keltaisessa kassissa keltaista kun sellaista sattui löytymään.

Ruskeita kasseja.Molemmat pussilakanoita, vaaleamman sain vaihtareilta.

Näissä vuorina kudottua pussilakanaa. Materiaali on pikkaisen harvaa.

Käyttökuva tästäkin.

Ja toisesta kulmasta. Tässä näkyy tuo pohjan taitoskin.

Kokoeroa selventääkseni molemmat kassit samassa kuvassa.


28. helmikuuta 2012

Ristiäislahja

Lasten tuorein serkkutyttö sai viikonloppuna nimen ja lahjushan oli tietysti lapselle oltava. Koska tyttövauva oli kyseessä, halusin tehdä mekkosen, mutta käytännöllisen sellaisen. Niinpä päätin kokeilla bodyyn integroitua mekkoa. Kaveriksi sille vielä housut.

Bodyn kaava Ottobrestä 1/12, Happy Squirrel koossa 68. Tein tarkoituksella reilun kokoisen jotta kesällä olisi sitten sopiva. Silloin kun nuo mekkokelitkin on paremmin kohdallaan.  :-)
Helman lisäsin kaavaan pätkäisemällä etu-ja takakappaleen kaavat kahtia ja lisäämällä siihen väliin helman. Alaosan tein kaavasta poiketen yksinkertaisena.
Kankaana kalastavat karhut-trikoo, jota ostin kakkoslaatuisena. Lievästi sinertää muka tuo kangas mutta mun silmääni ei kyllä juurikaan sinerrys erotu jos ei puhtaan valkoista ole vieressä mihin verrata. Kalastusteema sopi hyvin tytön mekkoon koska vanhemmat ovat kalastavaa sorttia. :-D

Tässä näkyy tuo bodyosa helman alta. Kaikki kanttaukset ja helma peitetikkaajalla. Tähän tulikin priimaa jälkeä. Jaksan tuota peitetikin jälkeä aina vain ihailla. :-)
Helman pituuden päättäminen oli muuten varmaan vaikein osuus tässä mekossa. Tein sen lopulta bodyn mittaiseksi tuon helman. Toivottavasti ei ole edessä sitten kontatessa.

Trikoohousut bodymekolla kaveriksi samasta lehdestä kuin bodykin. Kaavana Little Houses koossa 68. Kankaana tässä raitaa joka on kalastavien karhujen kaveriksi tarkoitettu. Nää on hauskat sivusaumattomat pöksyt. Lahkeensuissa on karhukangasta.

Takana peffan kohdalla myös karhuja. Kiva tuo peppupaikka. :-)

Vaatteiden mukana pakettiin kääriytyi myös PaaPiin pehmo.


Pari Myyrää

Myyräpaidat myyräfaneille eli kummitytölle ja omalle. Kuvat on vähän hämärät kun meinas alkaa jo hämärtää kuvatessa.

Paidat siis identtiset väriä lukuunottamatta. Kaavana Toy dog-pyjamapaita Ottobrestä 6/11. Koko 98 pidennetyllä helmalla. Pilvikankaat JNY:n, keltainen tuli vaihtareilta, violetti tilattu Ruotsista.

Myyrä toteutettu aplikoimalla. Kuvaan halusin Myyrän ajamaan pilvellä niinkuin yhdessä Myyrän jaksossa tapahtuu. Sopii hyvin pilvikankaaseen. :-) Pilvi fleeceä, Myyrä velouria ja joustofroteeta. Onnistui muuten aika hyvin aplikoiminen pitkästä aikaa. Kivaa puuhaa, tosin aikaa vievää.

Onnellinen Myyrä-paidan omistaja. :-) Lottis halusi tämän "auringonvärisen", violetti menee siis kummitytölle.

Tästä tuli sopivan reilu. Hihoissakin kasvunvaraa ja pituutta mukavasti. 
Olikin yllättävän kapeaa mallia tämä kaava. Uskottava se on että näissä uusissa Ottebre-lehdissä mallit on kapeampia vanhoihin verrattuna. :-)

24. helmikuuta 2012

Paitaa, leggaria, haalaria...

Lottikselle paita ja leggarit. Hemmikselle haalari sujautusmallia.

Tämä ruttuhihapaita on ollut tarkoitus toteuttaa jo hetken. Kaava Ottobrestä 1/12 Funny Sleeves koossa 98.
Kangas jerseytä ja JNY:ltä tilattu. Rintaan lisäsin koristeeksi silityskuvan jonka joskus olen Hanhelilta ostanut.
Tästä tulikin tosi kiva. Näin tyhjiltään ei näytä oikein miltään mutta päällä on tosi kiva. Nuo hihat on oikein kivat ja helppo tehdäkin. Ne siis rypytetään ompelemalla kuminauhaa alalankana. Yhteistyö peitetikin kanssakin onnistui tämän kanssa moitteetta.
Tässä vähän lähikuvaa. Värikin on tässä paremmin kohdallaan. Nuo silityskuvat on kivoja. Niillä saa ilmettä vaatteeseen helposti ja pysyvätkin hyvin pesuista toiseen.

Velourleggarit joista surkea kuva. Eivät näytä oikein miltään. Väri näissä oikeasti tumma violetti. Kangas on kierrätetty Lillin vanhoista housuista jotka jäi pieneksi ja reikäkin niihin oli jo ilmaantunut. Saivat housut uuden elämän Lottiksen leggareina. Näistäkin tuli tosi kivat.

Halusin testata sujahdusmallisia haalareita Pikkukiiskestä mallia ottaen. Haalarit joissa ei ole mitään kiinnityssysteemiä vaikuttivat kokeilemisen arvoisilta ja  ihanan yksinkertaisilta. Ensimmäinen versio tässä. Mallia otin Meandin sydänpyllyhaalareista, avarsin vain pääntietä niin että siitä sopii koko lapsen sujauttamaan läpi.
Kangas työmaa-velouria Hannan kankaasta.

Resoriksi valikoin tuollaisen terrakotan värisen ruskean. Kanttausta piti hetki miettiä kun kaitaleenkääntäjällä ei ympyrää pysty kanttaamaan vaan vain tasona. Niinpä päädyin ompelemaan haalarit  olkasaumoja vaille valmiiksi ennen kanttausta. Kanttauksen jälkeen sitten ompelin olat kiinni.

Ei ehkä siistein mahdollinen olkasauma. :-S No menköön näin ekaksi kokeiluversioksi. Tuohon pitää keksiä joku siistimpi systeemi. Nämä vain halusin äkkiä valmiiksi enkä edes vaivautunut lankaa vaihtamaan sopivamman väriseksi.

Lottis poseeraa violeteissa. Nämä tais olla mieluiset. Ainakin tyttö oli yhtä hymyä. 
Huomatkaa Paapiin bambi kuvausassistenttina. Ostin sellaisen TSI-bambin ja siitä on tullut tärkeä kaveri Lottikselle. :-)

Paita kapeaa istuvaa mallia ja hihat on tosi kivat rypytyksineen. Ei haittais vaikka rypytystä olis vielä ylemmäskin asti.

Leggarit on tässä kuvassa sentään violetit. :-D Ovat vähän tuollaiset löysät, ei ihan ihonmyötäiset. Niin ja niissä on oikeesti kasvunvaraakin vaikkei kuvassa kyllä siltä näytä.

Tämän aiemmin tekemäni mekon kaveriksi paitaa ja leggareita ajattelin ja hyvinhän ne sopiikin siihen.
Nyt kun tuota mekon kaula-aukkoa katsoo, ei se näytäkään yhtään liian avaralta vaan just hyvältä. Näkyy tuon paidan kaulus alta sopivasti.

Kokonaisuus näkyy tässä vähän paremmin. Tällä asulla mennäänkin sunnuntaina ristiäisiin. Lasten pienin serkku saa silloin nimen. Lahjasta lisää alkuviikosta kun en uskalla sitä vielä julkistaa. Jos pian sattuvat asianomaiset kurkkimaan mun blogiin. :-)

Hemmis haalareissaan. Näisä on kasvunvaraa niin lahkeissa kuin selkämitassakin. Aika napakat näistä tuli mutta kestovaippailevan vauvan pukeminen kyllä onnistuu. Seuraaviin voisi laittaa pikkuisen enemmän väljyyttä. Kaula-aukkokaan ei ole yhtään liian reilu vaikka koko lapsi on sen kautta haalareihin ujutettu. Näiden idea on kyllä kiva. Ei tartte nappeja tai vetskaria kiinnitellä.

Makkaramallia ovat. Velour ei jousta juurikaan ja senkin takia nää on aika napakat. Jos olisivat joustista niin eivät ihan niin napakat olis päällä.

Könötyskuva. Haarassa on vielä väljyytt. Hyvä vain niin menevät ainakin pidempään. Tukeva apukäsi pitää huolen siitä ettei Hemmis kaadu. Ei se vielä sentään osaa seisoa itse vaikka viime aikoin pyrkimys onkin ollut ylöspäin. :-)