Kirjavat hippihousut

Vaihteeksi ompelus isommallekin tytölle. Tässä iloiset pöksyt 11-vuotiaalle Lillille. Kangas on marinoitunut jo hetken kangaspinon kätköissä. Nyt koulun alettua sain viimein ne surautettua ja uudet pöksyt saatiin koulukuvaukseen päälle. Kangas painettua finecord-samettia Kangas-Mallasta muinoin tilattua. Lilli on aika vaativa housujen suhteen ja tykkäääkin eniten rennoista pöksyistä. Pelkissä verkkareissa ei kuitenkaan aina voi kulkea vaan pitää näitä ns parempiakin housuja olla. Näillä perusteilla kaavaksi valikoitui kuminauhavyötäröllinen rennon oloinen kaava Ottobrestä 4/2004. Mitailin ensin Lilliä ja valikoin sitten vyötärönympäryksen mukaan kooksi isoimman eli 170. Housut  ovat ohjeen mukaan vajaamittaiset mutta tässä koossa lahkeissa oli sen verran reilusti mittaa että tuli ihan "oikeat" pöksyt. Lahkeet ovat mahtavan leveät, oikeat 70-hippihousut.

Koristeena lahkeissa pätkät Farbenmixin nauhaa.

Housut Lillin päällä. tykkäsi itse kovasti housuista. Eivät kuulemma purista mistään ja ovat mukavan rennot. 

Istuvat kyllä äidinkin mielestä vallan mainiosti. Näitä teen samalla kaavalla toisetkin, kangastakin tarttui jo Eurokankaasta mukaan.

Ai juu, taskut lisäsin housuihin kun siinä ei ollut minkäänlaisia taskuja. Saa ainakin kännykän tms laitettua taskuun jemmaan. Asettelin ne tuohon sivulle aikalailla yhtä paljon taka- ja etukappaleen päälle. Homemade-nauhakin piti tietysti ommella johonkin. Tällä kertaa nauha on takana kuminauhakujan alla. Jotenkin luonteva paikka sille.

Ihanaa paitaa ja housua.... ja pipo

Tällaiset setit syntyi tässä muutama päivä sitten. Aloitin tekemään nuo paidat ja tähtihousut ja pipon mutta matkan varrella oli pakko apinapaidallekin tehdä pariksi housut ja nekin surautin sitten samalla. Just sopivasti punaista joustista löytyi kätköistä. Trikoot ja tähtivelour ovat sieltä Hannan kankaasta, josta pari postausta sitten oli puhe. Noita trikoita en ole ennen missään nähnytkään. Työkonetrikoo on singleä ja vähän erilaista kuin Ikasyrin työkonekangas ja apinakangas aivan ihana löytö. Paksua interlockia. Väreistä tulee mieleen kettukarkit, siis ne marmeladit, Pihlaja-karkkeja taisivat olla nimeltään.

Tässäpä pöksyt. Kyseessä samat Hupsis-trikoohousut kuin täällä nämä toiset tähtihousut. Olin laiska enkä jaksanut piirtää isompaa kokoa vaan lisäsin vain pituutta lahkeisiin. Niin ja laitoin vyötäröllekin resorin kun alunperin siinä olisi kuminauha. Tähtiset siis velouria, toiset joustofroteeta. Resoreista oransssi samaisesta Hannan kankaasta, pinkki eurokankaasta.

Pikku jujut piti laittaa pöksyihin. tähtipöksyissä on pätkä koristenauhaa vyötäröllä, punaisissa pöksyissä apinakankaiset taskut. Taskut tein hetken mielijohteesta ja niistä tuli liian löysät. Niinpä korjasin löysyyden tekemällä taskunsuuhun pienen laskoksen ja lyömällä siihen kam-nepin. Toimii.

Takana pätkät Homemade-nauhaa.

Pipo samalla kaavalla kuin edellinenkin tähtipipo, koko 48, tällä kertaa saumanvaroin. Nyt on poseerauskuvakin tuossa alla.

Sitten paitaosasto. Kaavana Loikka-raglanpaita Ottobrestä 4/10 eli siis uusimmasta lehdestä. Kiva malli, ihastuin heti. Tykkään raglanhihoista ja siitä että tuo nappilista on tuossa saumassa. Resorin väri osui työkonepaidassa justiinsa, punainen resori on vähän vaaleampaa kuin apinat. Punainen resori myös Hannan kankaasta kuten trikootkin.

Homemade-merkin laitoin toisessa paidassa niskaan ja toisessa sivusaumaan.

Lopuksi poseerataan! Seteistä tuli sopivat, kasvunvaraakin mukavasti muttei liikaa. Ihanat!

Merirosvo, hui!

 

Tiedättekö merirosvon nimeltään Jack Sparrow? Pirates of the Caribbian on meidän isojen lasten ehdoton suosikki ja tällainen puku piti Leepertille tehdä esikuvan mukaan. Tämä asu on jo muutaman  vuoden vanha. Lillille olen tehnyt sitten toisen suosikin, eli Harry Potterin ystävän Hermione Grangerin asun. Pitää joskus sekin esitellä. Asu on kierrätyskamaa lakkia lukuunottamatta. Sen tekemiseen löysin netistä ohjeen, tässä ainakin yksi suunnilleen samanlainen. Materiaalina lakissa tekonahka. Punainen vakosamettitakki on minun vanha, otin sitä vain sisään saumoista. Valkoinen röyhelöpaita (alimmaisena siis) on lahjoituksena jostain saatu, housut ja liivi kierrätyskeskuksesta. Liivi on itseasiassa miesten paita josta pätkäistiin hihat pois. Liina vyötäröllä on vanhaa lakanaa. Vöitä on kolme kappaletta, yksi olalla ja kaksi vyötäröllä.

 

 

Tässä miekat, jotka Leepertti teki itse pienellä avustuksella. Terät ovat lattarautaa jotka vasaralla alasimen päällä hakattiin pyöreämmäksi. Suojus (tai mikä tuo nyt oikein on) kahvan yläpuolella rautalevyä pyöreäksi taottuna, paksua rautalankaa kahvana. Puukahva halkaistusta harjanvarresta. Terä menee kahvankin läpi ja on kiinnitetty ruuveilla terän läpi. Koristeena vielä pari helmeä kahvan päässä. Näistä tuli tosi hienot! Leepertti saa olla ylpeä itsestään.

 

Tässä vielä Jack Sparrown muuta  oheistuotetta joita hän kantaa vyötäröllään. Puinen pistooli tehtiin samaan aikaan kuin pukukin. Siinä on ihan toimiva laukaisusysteemi, kiitos isukin. Puumiekka on myös tehty silloin, Leepertin toimesta tietty. Vyöllä riippuu sitten vielä kompassi (tuo kullanvärinen) ja nahkapussukassa kaukoputki.

Tässä vielä lähikuvassa tuo kaukoputki ja kompassi. Lisänä vielä tuossa vasemmalla kaulaan pujotettava piraattikolikko, samanlainen kuin ensimmäisessä Jack Sparrow elokuvassa, kirottua atsteekkien kultaa...

Paljon onnea!

Eli siis synttärisetti yksivuotiaalle kummitytölle. Omistajalleen paketti luovutettiin eilen. Paketissa pöksyt, body, myssy ja Molla-Maija.

 Pöksyt tähtivelouria ihanasta kangaskaupasta Haapavedeltä, Hannan kankaasta. Mummolareissulla kävin tutustumassa ja mukaan tarttui tämän ihanuuden lisäksi pari muutakin ihanaa kuviokangasta joista lähitulevaisuudessa jalostuu varmaankin paitoja. Facebookista löytyy ainakin tuo kauppa ja nettikauppakin on tulossa, kannattaa olla tarkkana milloin nettikauppa aukeaa!

Pöksyt on tehty Hupsis-trikoohousujen kaavalla Ottobrestä 1/09, koko 80. Kiva malli ja kangasta jäi vielä sen verran että taidan Lottiksellekin tehdä samanmoiset.

 Bodyn kangas on Eurokankaan palalaarista. Kangas on vaaleaa vihreäpohjaista ja siinä on liloja pilkkuja, huonosti kuvasta erottuvat vain. Haarassa hopeanväriset kam-nepit. Rinnukseen laitoin koristukseksi tähden kun olisi muuten ollut tylsä ja onpahan selvästi samaa settiä pöksyjen kanssa. bodyn kaava Ottobrestä 4/05, Velourbody, koko 80. Kiva lahkeellinen malli. Näitä voisi kans Lottikselle pyöräyttää.

 Sitten vielä myssy/pipo samaisesta velourista. Myssyn kaava samasta lehdestä kuin bodykin. Siinä on tollaiset pienet korvat. Koko on 48 ilman saumanvaroja. Ei kyllä näytä kuvassa oikein miltään mutta istuu päähän aika mukavasti. Pöksyistä jäi sopiva suikale kangasta josta tämä syntyi, jämäpalat kunniaan!

 Sitten vielä Molla-Maija sankarille riepoteltavaksi. Kaava samasta kirjasta kuin kettukin eli Raili Myntin Pehmeitä leluja-kirjasta. Räsynukke nimeltään oli kirjassa. Nukke ihonväristä joustofroteeta ja tukka villalankaa, kasvot kirjottu karhunlangalla. Mekkoa ei ohjeessa nukelle ollut, niin tekaisin sen pikaisesti ilman kaavoja. Materiaalina kierrätyslakana.

Kurkistus hirsitalon kengitykseen

Laitanpa tänne tämän vähän isomman väkerryksen. Mainittakoon että olen restaurointikisälli eli periaatteessa mun piti osata tämä homma vaikken koskaan ollut tehnytkään. Olemme myös mieheni kanssa kiinnostuneita hirsirakentamisesta ja omalle pihallekin on savusauna syntymässä ihan oman metsän puista. Ihan ei siis kylmiltään tähän hommaan ryhdytty. Eihän tämä ihan normaalia blogin aihepiiriä ole mutta käsitöitähän tämäkin homma on, vähän vaan isommassa mittakaavassa. Hirsitalon kengittäminen tarkoittaa käytännössä talon alimpien hirsien vaihtamista uusiin. Tässäpä meidän tapa hoitaa homma :-)

Läjä korjaushirsiä jotka saatiin lahjoituksena. Seassa ihan hyvää tavaraa ja sitten lahompaakin. Vaihtohirret olivat liian lyhyitä koko seinän mittaan joten vaihtohirsi oli tehtävä kahdesta pätkästä.

Talo on ainakin satavuotias lautavuorattu hirsitalo. Tuvan pääty on remontin alla ja sieltä löytyi kengityksen tarvetta. Lisää vaihtotarvetta saattaa löytyä kamaripäädysta mutta se on ehkä sitten ensi kesän homma. Tässä vaihtoon joutava hirsi pihan puolelta. Vaihdoimme kaksi hirttä tuvan seinistä, tämän ja päätyseinän hirren. Ulkoapäin hirret näyttivät vallan mainioilta mutta....

...sisäpuolella näkymä oli tämä. Käytännössä pahimmillaan alle puoli hirttä oli enää jäljellä. Alimmasta hirrestä oli jo aikaisemman remontin aikana veistetty siivu pois ja asennettu lankku kylkeen. Lankun alla odotti sitten lahoinen ja ötökän syömä hirsi.

Hyvääkin hirttä sisäpuolella oli kuten kuvasta näkyy. Kun olisikin ollut koko matkalta tällaista hirttä...

Nosto-operaatiota varten hitsattiin raudasta tällaiset kolmiotuet joiden avulla taloa nostettiin. Nosto tapahtui aina kolmesta kohtaa kerrallaan kummaltakin puolelta seinää. Tarvittiin siis kuusi kolmiotukea ja kuusi tunkkia. Vaihdoimme yhden noin seitsemän metrin mittaisen hirren kerrallaan.

Tuet asennettiin seinän läpi kiinni paksulla kierretangolla. Porausvälineenä uusi mutta vanhanaikainen käsikäyttöinen pora..

Nosto- ja tukivälineitä.  Nosto suoritettiin pullotunkeilla. Totesimme että tähän projektiin kahden tonnin tunkit olivat vähän liian pieniä, viiden tonnin tunkilla nosti jo hyvin. Yksi 20 tonnin tunkkikin oli ja se oli vasta äkäinen peli. Pukkeja laitettiin seinän alle tueksi kun hirsi oli saatu pois seinän alta. Muistakaa muuten avata ikkunat noston ajaksi, muuten saattavat ikkunat mennä rikki!

Kuvassa näkyy huonoin seinän kohta ulkopuolelta, samoin tunkki nostotyössään.

Puoli hirttä on seinän alta pois. Aika lahoa tavaraa. Taustalla näkyy vielä pätkä hirttä paikallaan. Irrotimme hirren useammassa osassa kun käytännössä se olisi ollut aika hankalaa saada pois pitkänä.

Aika hurja tunne kun talo on yhdeltä seinältä vain tunkkien ja pukkien päällä. Seinän alta voi noin vain kurkistaa pihalle.

Vanha hirsi päällä mallina ja uusi alla. Työstö aloitettiin moottorisahalla ja viimeisteltiin kirveellä. Vanhasta hirrestä otettiin mallia tarpeen mukaan.

Kirves heiluu hirttä työstettäessä talon emännän  toimesta.

Sitten työnnetään uusi hirsi paikalleen.

Uudesta, pinnaltaan priimaluokkaisesta, hirrestä löytyi lahoa keskeltä ja sitä jouduttiin paikkaamaan. Yksi päivä hurahti melkein siinä.

Paikkapalat tehtiin hirrestä ja tilkitiin sammalella. Kiinnitys tehtiin puutapein. Tapit pitää asentaa vinoon niin että ne lukitsevat korjauspalan.

Uusien hirsien liitos. Liitokseksi piti tehdä hammaslapaliitos joka lukitsee itsensä niin ettei talo pääse leviämään.

Sitten tungettiin saumoihin lähimetsästä kerättyä sammalta saumoihin tilkkeeksi.

Ja voila! Valmis hammaslapaliitos ja seinähirsi. Komea tuli vaikka itse sanonkin. Uudet hirret pitää vielä tapittaa ylempään hirteen kiinni niiden lukitsemiseksi paikalleen. Tosin näistä kahdesta vaihtamastamme hirrestä löytyi vain yksi tappi ja paikallaan seinä oli niin kuin pitääkin.

Tässä näkyy vielä uutta ja vanhaa rinnakkain. Alunperin tilkkeenä oli käytetty lastuvillaa. Tässä näkyy myös kuinka vähän seuraavasta hirrestä talon päädyssä on jäljellä koska sekin oli alareunastaan lahonnut ja korjasimme tilanteen asentamalla alimmaksi hirreksi sen verran isomman hirren että se täytti ylempään hirteen tehdyn kolon. Niin ja paransimme perustusta asentamalla alimman hirren alle bitumikaistaleen. Hirren ja puun välissä kun ei ollut mitään alunperin estämässä kosteuden nousemista hirteen.

Uutta seinää sisäpuolelta kuvattuna. Kyllä nyt kelpaa. Jospa tämä korjaus kestäisi nyt ainakin sen 50 vuotta!

Pitkästä aikaa...

Täällä ollaan vaikka kovin hiljaista on hetken ollut. Pieni hirrenvaihtotyömaa sukulaisissa kutsui pariksi viikoksi touhuamaan ja nettipimennossa on oltu. Jospa tästä pääsisi taas pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen ja väkerrykset vauhtiin. On tässä jotain tehtykin, akuuttiin tarpeeseen pikaompeluksena likavaippakassi, vähän korjausompelua ja yhden parturintuolin verhoilu. Siitäpä kuvia ja tarinaa tässä.

Kyseessä siis keinonahkainen parturintuoli oman kylän parturilta. Käsinojat olivat kuluneet melkein puhki ja selkänojan reunassa oli reikä. Muuten tuoli oli hyvässä kunnossa. Tämä(kin) projekti osoittautui hankalammaksi kuin etukäteen arvasin mutta onpahan opiksi ainakin.

Tässä tuoli ilman "takkia". Superloonit hyvässä kunnossa eivätkä vaihtoa kaivanneet. Käsinojat olivat ruuvilla kiinni ja irtosivat helposti. Eri asia olikin saada ne takaisin asennettua... Huomaa muovit käsinojien päällä liukasteena. Muovia oli myös istuimen ja selkänojan reunoilla liukastamassa keinonahan asennusta.

Istuinosa irrallaan. Tarrakiinitys reunassa kuten näkyy. Höydynsin vanhat tarrat uudessa verhoilussa, olivat vielä ihan napakat. Kuvassa näkyvät myös käsinojien ruuvinreiät ja kiinnitys jalustaan.

Selkänojassa myös samanmoiset tarrat jotka myös hyödynsin. Käsinojien kiinnitysruuvi oli verhoilun alla, mikä toi omaa haastetta niiden takaisin asennukseen.

Sitten valmis tuoli. Ei nyt kauheesti kummemmalta näytä kuin vanhakaan verhoilu kun on saman värinenkin. Kulumat ovat tietysti poissa. Tein mokan siinä että otin mitat vanhasta verhoilusta irrallaan niin uudesta verhoilusta tuli vähän liiankin napakka. Tietysti verhoilu oli vedätyksellä tuolin päällä ja irrallaan meni takaisin kasaan. Jälkiviisautta... Meni kuitenkin paikalleen. Käsinojien verhoilun ujuttaminen paikalleen oli aika työlästä, ovat siis sellaiset putkilot. Myöskin istuin ja selkänoja olisivat saaneet olla hieman isommat, nyt meinasi jäädä vähän superloonia näkymään istuinosan takareunasta, jonka korjaukseksi asensin superloonin reunalle suikaleet tekonahkaa jottei superlooni paista. Tuossa alimmassa kuvassa se näkyykin.