Bodyi ja pipoi

 Hetken nämäkin ehti odotella tuolla valmiina neppareita vailla ennen kuin tänään sain aikaiseksi laittaa ne viimein. Neljä bodyä perheen pienimmälle miehelle akuuttiin tarpeeseen. Entiset kun tuntuu jäävän kerralla pieniksi. (Paitsi että sitten löysinkin jemmoista muutaman isompaa kokoa olevan bodyn. :-D)

Kaavan näihin kehittelin itse kun ei valmista raglanhihaista bodykaavaa löytynyt. Risteytin kaksi bodyn kaavaa, suosikkini Bertin (OB 1/12) ja toisen vanhemman OB:n bodyn (4/04) jossa oli ragalnhihat. Tuloksena meille oikein käypä bodykaava. Kokona 86. 

Yllätys oli suuri kun vertasin noita kahta bodyn kaavaa niin tuo vanhemman lehden kaava olikin hieman kapeampi kuin tuon Bertin. Ei kaikki vanhojen Ottobreiden kaavat olekaan kauheen leveitä. :-)

 Kankaat näihin sieltä sun täältä. Norsut tais tulla vaihtareilta, liikennemerkit Eilen-designiltä. Mulla sattui olemaan kapearaitaista trikoota joka oli just liikennemerkkeihin sopivaa, siitä sitten hihat ja koristeeksi vielä irtomerkkejä. Pirtsakan oranssit resorit vielä hihoihin ja pääntielle. Norsubodyyn pikku piristykseksi samasta kapearaitaisesta trikoosta tasku. 

 Lähempää noita "extroja" jotka näihin värkkäsin. Hihassa olevat liikennemerkit on tosi kivat. Tuli vähän eläväisemmät noista hihoista. Kapeat resorirenkaat hihansuissa ja päänteillä.

 Nämä on ihan peruskauraa. Ei sen kummempia kikkailuja. Vihreet leijonat taitaa olla Metsolasta ja punainen hiirikangas Hannan kankaasta.

 Erilaisia hihansuita testailin. Hiiribodyssä saumurilla tehty huolittelu eli hiha kolminkerroin oikealle pulelle ja saumurilla sitten surautettu. Vihreessä pitkä resori. Tuli aavistuksen tiukat noista resoreista. Katsotaan puranko vielä vai annanko olla.

 Rusinoilla lahjottuja poseerauskuvia. :-D

Heti voi todeta että näistä ei tullut mitenkään kauheen reiluja vaikka laitoinkin lisää mittaa selkään kestovaippojen vuoksi. Käyttökelpoisia ovat kyllä eivätkä liian pieniä mutta kasvunvaraa olis saanut olla vähän enemmän. Pääntie on just sopiva.

Tässä näkyykin että aika napakat nuo hihansuut on tässä bodyssä.

 Hiirulaisia. Tuo saumurilla tehty huolittelu toimii bodyssäkin hyvin. Saattaapi olla että käytän jatkossakin.

 Liikennemerkit in action. Tästä tuli tosi kiva ja tykkään oransseista resoreista kovasti. Tämä kangas ei jousta juurikaan ja sen huomasi pukiessa. Oli aika napakka puettava.

Sitten vielä norsuja.

 Muutaman piponkin olen surauttanut tilauksesta.

Perhoset ja heppapipo lasten kokoa, loput aikuisten.

Aplikoitu heppa toiveesta. Tämä matkasi oranssin lammaspipon kaveriksi saman perheen isosiskolle.

Paitoja ittelle

Pari paitaa ittelle on tullut ommeltua. Lisäksi tilasin ihanan imetyspaidan. Esittelen senkin tässä vaikkei se oma tekele olekaan. Menköön vaikka mainoksesta, on niin ihana paita. :-D

Ihan vaan hihaton trikoopaita ilman kaavoja ja saumurilla surautettu kasaan. Mallia katsoin yhdestä omasta topista ja leikkasin suunnilleen samanlaisen. Koko taitaa olla noin 42. Kangas oikein hyvälaatuista Kestovaippakaupan ruskeapohjaista pilvitrikoota. Tätä jäi yli edellisen postauksen tilausompeluista. Vieläkin sitä jäi. Kolme metriä silloin tilasin ja tarkoituksella reilusti, vieläkin on reilu pala jäljellä.

Hihansuut ja pääntie huoliteltu trikoosuikaleella. 

Kuvaushetkellä oli aika märkää ja läntit kuvassa on vettä... Kuvausalustakin (eli lumihanki) alkaa olla aika suttuisessa kunnossa myös. Pitää varmaan alkaa kuvaamaan jonkin kivan kankaan päällä.

Helmassa on reilu käänne. Tämäkin saumurilla surautettu ja Tikbumsan Sanilta sain tämän idean kun näin hänen paidassaan tällaisen helman. Paidan helma on siis leikattu ylipitkäksi ja sitten käännetty helmasta kaksinkerroin paidan oikealle puolelle niin että kangas on kolminkerroin ja saumurilla ommeltu se kiinni. Helppoa ja nopeaa. 

Pitkhihainen paita on joustofroteeta. Oravakangas Metsolan nettiysmystä ostettu tässä taannoin. Mustaa joustista hihat. Oravia jäi vielä pala että saan Hemmikselle haalarit vielä tästä kankaasta. Tykkään tästä kuosista kovasti vaikka tämä jakaa mielipiteet. Mulla tulee heti kuosista selvästi oravat mieleen, muistuu mieleen se pankin oravalogo, en nyt vaan muista mikäs pankki se olikaan...

Kaavana Ottobren naistenlehdestä 5/11 Everyday Scoop Neck koossa 42. On muuten hyvä peruskaava raglanhihaiselle paidalle. Kaavasta poiketen jätin tästä hiha- ja helmaresorit pois ja lisäsin vastaavasti pituutta. Kaula-aukkoa myös pienensin vähän koska se on mallissa aika reilu.

Olen muuten aiemminkin tehnyt paidan samalla kaavalla. Täältä löytyy ihan kaavan mukaan tehty paita.

Tämäkin paita on ommeltu kokonaan saumurilla. Kaitaleet hihansuissa ja pääntielä mustaa joustista. onnistui hyvin joustiksestakin, tuli vaan vähän kapeammat kuin olin ajatellut.

Helma toteutettu samalla tyylillä kuin hihattomassakin. Tässä vain käänne on kapeampi.

Sitten tilattu ihanuus. Kuvassa on kyllä ihan miten sattuu muttei se paidan ihanuutta vähennä. :-) Joustofroteinen Maitotyttö-imetyspaita matkasi meille asumaan. Väreinä ihanan retrot oliivi ja keltainen. Koristeena aplikoitu tähti rinnuksessa. 

Imetystä varmaankin vielä on pitkä pätkä edessä jos ei Hemmis yhtäkkiä ala lakkolemaan. Hemmishän on nyt reilut 9kk ja rintamaito maistuu edelleen mukavasti. Tarkoitus on antaa Hemmikselle rintaa niin kauan kuin tämä vaan haluaa ja mä veikkaan että reilusti toiselle vuodelle mennään ,ainakin jos isosiskoonsa on tullut.  Lottis söi rintaa vuoden ja 8kk. Kesäinen lyhythihainen imetyspaita oli siis tarpeen. Mullahan on jo yksi Maitotyttö-paita, täällä postauksen lopussa sovituskuva siitä. Kaikille imettäville äideille suosittelen kyllä näitä paitoja lämpimästi. :-)

Sovituskuvaa topista, tai hihattomasta, miten vaan. Aika napakka istuva malli. tykkään tyköistuvista vaatteista.

Oravapaita näyttä tältä. Tästä tuli minusta tosi kiva. Kivan pirteä kuosi ja mustat hihat rauhoittaa kokonaisuutta.

Hihat on tarkoitukselle reilun mittaiset. Tässä näkyy paremmin tuo hihansuukin ja sen kaitalehuolittelu.

Ja se ihana Maitotyttö. Tykkään! :-)

Tilauspilviä

Kerhotuttuni ihasteli Lottikselle ja Hemmikselle tekemiäni vaatteita ja kysyi minulta että tekisinkö hänen lapsilleen t-patoja ja pipoja. Minä myönnyin ja tässä tulos.

Kolme t-paitaa raglanhihoilla. Piirtelin itse kaavan näihin. Koot paidoissa 80, 128, ja 134/140.
Kankaana Kestovaippakaupan ruskeaa pilvitrikoota. Hyvälaatuista kangasta muuten. resotri taitaa olla Metsolasta.

Kanttaukset surautettu peitetikillä. Niskassa jopa kokomerkit lintunauhan kera. Omiin vaatteisiin ei tuu koko erkkejä laitettua. Pitäis kyllä. Huomattavasti helpompi on myöhemmin tarkistaa koot kun on merkki vaatteessa. :-D

Hihansuut myös kantattu peitetikillä. Helmassa Kettuliini.

Piponelikko. Näitä varten piirsin mylös oman kaavan. Pipot kaksinkertaista trikoota ja niissä on sauma vain takana.
Näistä tuli yksi pipo myös perheen äidille. Nauhallinen on perheen pienimmälle, noin puolitoistavuotiaalle, joka haluaa repiä kaikki lakit pois päästä.  :-)

Perheen koulukkaille pipoissa on erotuksena pätkät koristenauhaa. Pojalle on pääkallonauhaa ja tytölle maatuskaa. Erottavatpa koulukkaat itse piponsa.

Takasaumassa pipoissa Kettuliinit.

Mallasin omaan päähäni pilvipipoa. Pipon malli lörppä päältä mutta kuitenkin napakka. Tykkään kovasti itsekin.

Kuvat itse otettuja, siksi ei meinannut pipo osua keskelle. :-D

Tässä näkyy pipon malli ehkä parhaiten.

Pino vaippoja

Rakas ystäväni antoi minulle kassillisen kankaita jo jokin aika sitten vaippojen ompelua varten. Vaipoilla ei ollut kiire ja niinpä projekti pääsi venymään. Tässä ne nyt lopulta kuitenkin ovat. Sain aikaan neljä sisätyttöä, viisi taskuvaippaa ja kuorivaipan. Extrana syntyi ruokalappu ja pesulappuja/pyyhkimisliinoja.

Sisävaipat ja kuori tässä. Sisävaipat taskumallia, materiaalina paksu flanelli ja pääällikankaana trikoo. Kiinnityksenä tarrat. Koko on M ja kaava on Kestovaippayhdistyksen ilmaiskaava täältä. Kuori on 2 mil pul-kangasta eli sellaista paksumpaa. Tarrat myös tässä kiinnityksenä. Kaavana tähän Mummut M-koossa. Kaavan olen saanut kestovaippahulinoilta Oulusta joku vuosi sitten.

Taskuvaipat. Halusin tehdä mahdollisimman monta vaippaa ja siksi tein siivekkeet paloista ja sain hyödynnettyä kankaat paremmin. Maastokuvioinen on 2 mil pulia kuten liekkikangaskin, Valkoisesta en tiedä mitä se oikein on, ei pul-kangasta mielestäni. Aika paksua ja muovimaista. Siivekkeiden palat on mun tilkkupussista br tai 1 mil pulia. Sisäkankaana on fleece.  Kaava on sama kuin sisävaipoissa.

Sitten vielä nämä extrat. Ruokalappu kuorivaipan jämäpaloista. On siis ommeltu kahdesta palasta, keskellä sauma. Reunustettu dino-kuvioisella paksulla joustokantilla jota tilasin Ar Brinicistä samalla kun tilasin neppipressin. On jäänyt sitten lojumaan tuonne laatikon pohjalle. Tähän hoksasin sitten käyttää. Mulla on tuolla pinkkiä kruunukuvioistakin, pitää sitäkin johonkin muistaa käyttää. sitten vielä nuo pesulaput tai pyyhkimislaput flanellin jämäpaloista. Surautin vain saumurilla ympäri. Näitä tarvitsee aina. Tuossa alla vielä lähikuva dinoista. Ovat kylläkin ylösalaisin kuvassa...

ps. Tänään tuli vuosi täyteen blogin ekasta kirjoituksesta. Sen kunniaksi tulee lähiaikoina arvontaa kunhan saan palkinnon valmiiksi. Tällä viikolla on ollut vähän hässäkkää niin en ole ehtinyt tekemään. Palataan asiaan muutaman päivän sisään...

Palli

Superlooninen palli saapui luokseni uudestaan verhoiltavaksi. Omistajalla oli kangaskin omasta takaa joten mun tarvitsi vain sommitella kangas sopivasti ja ommella surauttaa. Aluksi luulin ettei kangas riitä koko palliin vaan osan joutuisi laittamaan eri kankaasta mutta hetken aikaa sommiteltuani keksinkin miten päin kangas kannatti asetella ja kuvioitkin tulivat sitten vallan mainiosti kohdalleen. Kuvio kiertää tuossa sivussa yhtenäisenä ja saumakohdatkin sattuivat kohdalleen  niin että siitä tuli "täydellinen". Kangas on paksua puuvillakangasta, markiisin luokkaa.

Tässä saumakohta. Sivuosa piti tehdä kahdesta puolikkaasta ja todellakin, molemmissa saumoissa kuvio osui kohdalleen. Pieni ihme.

Alta palli näyttää tältä. Sivuosaan ompelin kiinni suikaleen jonka kuroin kalalangalla tiukalle. Pohjapalaksi ompelin kankaan jämäpaloista sopivan kokoisen levyn. Sitten harsin kurotun reunan vierestä pohjapalan ja reunan yhteen. Suunnilleen tällä tyylillä oli aikaisempikin verhoilu kiinni. Yhtäkkiä en keksinyt fiksumpaakaan tapaa.

Tuossa alla vielä ennen kuva pallista. Kankaana oli jotain intianpuuvillan tapaista.

Pitkästä aikaa...

Täällä ollaan vaikka kovin hiljaista on hetken ollut. Pieni hirrenvaihtotyömaa sukulaisissa kutsui pariksi viikoksi touhuamaan ja nettipimennossa on oltu. Jospa tästä pääsisi taas pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen ja väkerrykset vauhtiin. On tässä jotain tehtykin, akuuttiin tarpeeseen pikaompeluksena likavaippakassi, vähän korjausompelua ja yhden parturintuolin verhoilu. Siitäpä kuvia ja tarinaa tässä.

Kyseessä siis keinonahkainen parturintuoli oman kylän parturilta. Käsinojat olivat kuluneet melkein puhki ja selkänojan reunassa oli reikä. Muuten tuoli oli hyvässä kunnossa. Tämä(kin) projekti osoittautui hankalammaksi kuin etukäteen arvasin mutta onpahan opiksi ainakin.

Tässä tuoli ilman "takkia". Superloonit hyvässä kunnossa eivätkä vaihtoa kaivanneet. Käsinojat olivat ruuvilla kiinni ja irtosivat helposti. Eri asia olikin saada ne takaisin asennettua... Huomaa muovit käsinojien päällä liukasteena. Muovia oli myös istuimen ja selkänojan reunoilla liukastamassa keinonahan asennusta.

Istuinosa irrallaan. Tarrakiinitys reunassa kuten näkyy. Höydynsin vanhat tarrat uudessa verhoilussa, olivat vielä ihan napakat. Kuvassa näkyvät myös käsinojien ruuvinreiät ja kiinnitys jalustaan.

Selkänojassa myös samanmoiset tarrat jotka myös hyödynsin. Käsinojien kiinnitysruuvi oli verhoilun alla, mikä toi omaa haastetta niiden takaisin asennukseen.

Sitten valmis tuoli. Ei nyt kauheesti kummemmalta näytä kuin vanhakaan verhoilu kun on saman värinenkin. Kulumat ovat tietysti poissa. Tein mokan siinä että otin mitat vanhasta verhoilusta irrallaan niin uudesta verhoilusta tuli vähän liiankin napakka. Tietysti verhoilu oli vedätyksellä tuolin päällä ja irrallaan meni takaisin kasaan. Jälkiviisautta... Meni kuitenkin paikalleen. Käsinojien verhoilun ujuttaminen paikalleen oli aika työlästä, ovat siis sellaiset putkilot. Myöskin istuin ja selkänoja olisivat saaneet olla hieman isommat, nyt meinasi jäädä vähän superloonia näkymään istuinosan takareunasta, jonka korjaukseksi asensin superloonin reunalle suikaleet tekonahkaa jottei superlooni paista. Tuossa alimmassa kuvassa se näkyykin.