Plääh-neuletakki

Ajattelin olla näppärä ja ommella itselleni neuletakin kun en usko että minusta vielä on sellaista kutomaan. Meinaan että kärsivällisyys voisi loppua kesken isoa työtä neuloessa kun se edistyy niin hitaasti. Tosin olen jo puolivakavissani suunnitellut kanto/raskausponchon kutomista ISOILLA puikoilla. Saa nähdä tuleeko siitä mitään..

Mutta siis asiaan. Tämä meni vähän pieleen monessakin kohtaa mutta nyt kun olen valmista takkia katsellut alan kuitenkin tykätä siitä yhä enemmän. Jospa me tässä totutaan toisiimme. :-)

Ensinnäkin, ostin kangasta liian vähän kun hetken mielijohteesta Eurokankaasta arviolla ostin. Tästä olisi pitänyt tulla reilu 10 cm pidempi. Tein sitten niin pitkän kuin vain kankaasta sain. Se hyvä puoli kankaan vähyydessä oli että tarkasti tuli melkein jokainen pala käytettyä. :-) Kangas on täyttä villaa, kaunis tummanruskea kaksipuoleinen neulos vaikka kuvassa näyttääkin harmahtavalta.

Kaavana villatakissa Ottobre Womanin (lehti 5/09) Everyones Favorite koossa 42. Tähän olis kuulunut taskut ja hihansuutkin olis pitänyt tehdä erilailla. Tein tällaisen yksinkertaistetun version.

Laitoin kiinnisilitettävät tukikankaat niinkuin ohjeessa olikin. Unohdin vain ostaa sitä samalla kun kankaan ostin, niinpä tukikankaat ovatkin erinäisiä jämäpaloja. Pääntie ja napituslista edessä onnistuivatkin ihan hyvin.

Neuloksen ompeleminen oli kyllä hieman tuskallista. Kone tahtoi väkisellä venyttäää kangasta niin että kangas meni rutulle. Saumuri onneksi käyttäytyi mukavammin kunhan haki vähän aikaa säätöjä. Hihansuut onnistuivat ihan hyvin. Laitoin niihin resorityyliin hihansuut nurjapuoli ulospäin. Helmaan kokeilin samaa konstia mutta se ei onnistunutkaan yhtä hyvin. 

Tältä näytti helma ompelun jälkeen. Ompelin siis hihoista poiketen tikkauksen tuon sauman viereen. Kauheita ruttuja tai laineita, miten vaan, tuli väkisellä. Tikkaus oli varmaankin syy tähän "laineiluun". Aikani mietittyäni leikkasin koko suikaleen reunasta irti ja huolittelin reunan ihan vain saumuriompeleella ja jätin sen kääntämättä. Ylemmästä kuvasta näkee lopputuloksen. Siitä tuli ihan siedettävä ja olen jo alkanut oikeastaan pitää tuosta ihan vain yksinkertaisesta huolittelusta tuossa helmassa.

Hieman haaveileva ilme mulla tuossa kuvassa.  Koittakaa kestää. :-D

Kaula-aukko on minun makuuni tässä mallissa himpun liian avara ja se helma olisi saanut olla reilummastikin pitkä. Istuuhan tuo päälle muuten ihan ok. Napit tähän olisi pitänyt ommella mutta jätin ne vielä laittamatta ja käytän kiinnityksenä ihan vain solkea. Kiinnihän tuota ei muutenkaan saisi ison mahan takia. (Pitäisi niitä äitiyspaitojakin ommella ennenkuin olen kaikki paidat venyttänyt piloille...)

Tässä näkyy muuten paremmin tuo villatakin oikea väri.

Takaapäin sitten. Helma edelleen pikkuisen laineilee mutta parempi on kuin se laineileva kaitaleviritys.

Hihasta yksityiskohta. Tällaisesta hihansuusta kyllä tykkään. Ja kaiken lisäksi helppo tehdäkin. :-) Tuossa näkyykin tuo neuloksen nurja puoli.

Hieman tärähtänyt kuva kiinnityksestä. Kameran varjokin näkyy "kivasti". 

Tuo solki on mummoni peruja, hopeinen tummunut kaunis solki pääsi nyt oikeaan käyttöön. On mulla tuolla käyttämättömänä lojumassa pari muutakin solkea joita voi sitten fiiliksen mukaan tässä käyttää.