18. maaliskuuta 2011

Kalervo kurahaalarikala :-)

Heh. Tällainen kiva kalakaveri pulkkamäkeen tuli väsättyä pikaompeluksena kun materiaalit löytyi omasta takaa ja tää oli vaan niin hauska idea. :-D Idean lähteenä kirjastosta lainattu kirja Papiljottilehmä ja haalarihai. Hauska opus jossa paljon kivoja ja halpoja ideoita lapsille viihdytykseksi.
Materiaalina vanhaa kurahousua ja pari vanhaa tyynyä.
Ja koska jostain syystä innostuin kuvaamaan koko valmistusprosessin niin ohjetta pukkaa vaikkei tästä nyt niin paljon välttämättä iloa kellekään olekaan. Vielä toki ehtii oman haalarihain tälle talvelle väsäämään. Ainakin täällä pohjoisempana riittää vielä jonkin aikaa oikein mukavaa mäenlaskukeliä. 

Tässä vielä kirjasta aukeama joka aiheutti pakottavan tarpeen hurauttaa kala Lottiksen päiväunien aikaan. Neitiä olis tarvittu sovitukseen ja päätin välityönä toteuttaa tästä oman versioni kun muistin että minulla on parit vanhat kurahousut jemmassa ja täytettäkin löytyy muutaman vanhan tyynyt verran.


Kalervo Kurahaalarikalan ohje: 

Tarvitset: -Vanhat kurahousut, tai kahdet. Toiset niistä mielellään suht ehjät. Eviin voit käyttää myös vaikkapa kerniä jos sinulta löytyy vain yhdet joutilaat housut. 
-Täytettä, vaikkapa vanhasta tyynystä.  
-Tavalliset ompeluvälineet
 
Tästä lähdin liikkeelle. Nämä vanhat kurahousut ovat kokoa 120. Lillin vanhat ja ehjät mutta toki kulahtaneet jo käytössä.

Otetaan sakset esiin ja leikataan haarasaumasta housut halki. Muotoillaan haaraosaa pyöreämmäksi. Tässä siis housujen lahkeet aukaistuna päällekkäin.

Leikataan vyötärönauhakin vielä irti ja muotoilua ja selkäevää varten halkio molempiin kappaleisiin. Muotoilin tässä vaiheessa kalaa vielä pyöreämmäksi. Kala on tässä siis mahallaan selkäevä tulee tähän ylempään kappaleeseen kiinni. Evän paikka on tarkoituksella noin edessä että se on tukena mäkeä laskiessa. Sen taakse siis asetutaan istumaan.

Otetaan toiset (ne rikkinäisemmät) kurahousut ja leikataan niiden lahkeesta pätkä.  Napataan jalansuukuminauha myös talteen. Sillä voidaan lopuksi täytön jälkeen sulkea kala.
Kirjassa evä oli tehty kernistä eli sekin käy jos ei kurahousua satu olemaan evien verran.

Siitä muotoutuikin selkäevä Kalervolle.

Leikataan lopusta kurahoususta reikiä väistellen kaksi sivuevää.
Henkselit otetaan tietysti näistä talteen seuraavia projekteja varten. :-)

Kaivellaan pari vanhaa muodotonta tyynyä jemmasta...

...ja täytetään evät kevyesti.

Sitten ompelukoneen ääreen. Ommellaan selkäevä paikalleen. Ompele myös vatsakappaleen halkio.

Tässä vaiheessa tuli mieleeni että pitäähän kalalle silmät saada ja leikkelin sellaiset jämäpaloista. Fiksumpi olisi
tietysti ommellut nämä ennen tuota evää.

Oli nimittäin hieman haastavaa pyörittää tuota täytettyä evää koneen ympäri silmiä ommellessa. :-D

Sitten sommitellaan täytetyt sivuevät kohdalleen. Suunnilleen sille kohtaa missä oli ennen peffa on ihan hyvä.

Palat oikeat puolet vastakkain evät sisäpuolelle nuppineulattuna ja ompeluhurautus ympäri. Älä kuitenkaan ompele lahkeensuita kiinni! Kala täytetään sitä kautta.

Tässä Kalervo odottelee täytettään.

Sinne vain sitten täytettäsisuksiin. Reilu tyynyllinen meni Kalervon sisuskaluiksi.

Sidotaan lahkeensuu kiinni pyrstöksi. Minä käytin sidontavälineenäedellämainittua lahkeensuukuminauhaa sikkinäisemmistä haalareista. Kietaisin sen vain kiinni niin kuin ponnarin.

Ja siinä se on! Kalervo on valmis ulkoilmatouhuihin. On muuten hyvä luisto tässä kalassa. Mukava pehmeä kalakaveri vähän rajumpiinkin leikkeihin. Selkäevästä saa sopivasti kiinni laskiessa ja tällä pelattiin jo potkupalloakin.

Lottis tykkäsi kovasti uudesta kalasta. Kalervosta tuli heti hittituote. :-)

Ja isompikin sai tällä ihan kunnon kyydit.

Hurja kalasaalis, eikös!?


17. maaliskuuta 2011

Trröött sanoo norsu!

Tää oli hauska projekti. Sinänsä ihan perus t-paita norsuaplikaatiolla. Hauskaksi tämän teki se että paidan tein tilauksesta 40-vuotis syntymäpäivälahjaksi ihan isolle miehelle. Ja siinä piti nimenomaan olla PINKKI norsu. :-)

Kaavan kaivoin Ottobrestä, kas kummaa. Kaava lehdestä 3/05. Tämän tein samalla kaavalla joululahjaksi omalle miehelleni. Kuva siitä tuon linkin takana olevan piiiitkän postauksen loppupuolella.
Norsunharmaa trikookangas Eurokankaan palalaarista, norsu velouria Metsolan palakorista, resori taas....öö jostain En muista kun noita resoreita tulee ostettua milloin mistäkin. :-D Resoriksi valikoin myös pinkin niinkuin norsukin. Ihan samaa sävyä ei sattunut olemaan mutta melkein kuitenkin.

Tällaisen norsun piirtelin ja aplikoin sitten paitaan. Norsulla on kaksinkertaisiksi ommellut irtonaiset korvat jotka lerpattaa. Tikkasin niitä suoraompeleella tuollaisin kaarin jonkin verran kiinni etteivät pesujen myötä ole miten sattuu. Hännän ompelin ihan vain tiheällä siksakilla ja se aaltoilee vaikka alla on tukikankaat niinkuin pitääkin. Muuten onnistui vallan mainiosti.

Huomiseksi sitten luvassa hauska leikkimielinen tutoriaali/ohje. Pitääkin lähteä tätä hetken mielijohteen tulosta ja pikaompelusta ulos kuvaamaan pikkuapulaisen kanssa. Palataan huomenna asiaan. :-)

16. maaliskuuta 2011

Plääh-neuletakki

Ajattelin olla näppärä ja ommella itselleni neuletakin kun en usko että minusta vielä on sellaista kutomaan. Meinaan että kärsivällisyys voisi loppua kesken isoa työtä neuloessa kun se edistyy niin hitaasti. Tosin olen jo puolivakavissani suunnitellut kanto/raskausponchon kutomista ISOILLA puikoilla. Saa nähdä tuleeko siitä mitään..
Mutta siis asiaan. Tämä meni vähän pieleen monessakin kohtaa mutta nyt kun olen valmista takkia katsellut alan kuitenkin tykätä siitä yhä enemmän. Jospa me tässä totutaan toisiimme. :-)

Ensinnäkin, ostin kangasta liian vähän kun hetken mielijohteesta Eurokankaasta arviolla ostin. Tästä olisi pitänyt tulla reilu 10 cm pidempi. Tein sitten niin pitkän kuin vain kankaasta sain. Se hyvä puoli kankaan vähyydessä oli että tarkasti tuli melkein jokainen pala käytettyä. :-) Kangas on täyttä villaa, kaunis tummanruskea kaksipuoleinen neulos vaikka kuvassa näyttääkin harmahtavalta.
Kaavana villatakissa Ottobre Womanin (lehti 5/09) Everyones Favorite koossa 42. Tähän olis kuulunut taskut ja hihansuutkin olis pitänyt tehdä erilailla. Tein tällaisen yksinkertaistetun version.
Laitoin kiinnisilitettävät tukikankaat niinkuin ohjeessa olikin. Unohdin vain ostaa sitä samalla kun kankaan ostin, niinpä tukikankaat ovatkin erinäisiä jämäpaloja. Pääntie ja napituslista edessä onnistuivatkin ihan hyvin.

Neuloksen ompeleminen oli kyllä hieman tuskallista. Kone tahtoi väkisellä venyttäää kangasta niin että kangas meni rutulle. Saumuri onneksi käyttäytyi mukavammin kunhan haki vähän aikaa säätöjä. Hihansuut onnistuivat ihan hyvin. Laitoin niihin resorityyliin hihansuut nurjapuoli ulospäin. Helmaan kokeilin samaa konstia mutta se ei onnistunutkaan yhtä hyvin. 

Tältä näytti helma ompelun jälkeen. Ompelin siis hihoista poiketen tikkauksen tuon sauman viereen. Kauheita ruttuja tai laineita, miten vaan, tuli väkisellä. Tikkaus oli varmaankin syy tähän "laineiluun". Aikani mietittyäni leikkasin koko suikaleen reunasta irti ja huolittelin reunan ihan vain saumuriompeleella ja jätin sen kääntämättä. Ylemmästä kuvasta näkee lopputuloksen. Siitä tuli ihan siedettävä ja olen jo alkanut oikeastaan pitää tuosta ihan vain yksinkertaisesta huolittelusta tuossa helmassa.

Hieman haaveileva ilme mulla tuossa kuvassa.  Koittakaa kestää. :-D
Kaula-aukko on minun makuuni tässä mallissa himpun liian avara ja se helma olisi saanut olla reilummastikin pitkä. Istuuhan tuo päälle muuten ihan ok. Napit tähän olisi pitänyt ommella mutta jätin ne vielä laittamatta ja käytän kiinnityksenä ihan vain solkea. Kiinnihän tuota ei muutenkaan saisi ison mahan takia. (Pitäisi niitä äitiyspaitojakin ommella ennenkuin olen kaikki paidat venyttänyt piloille...)
Tässä näkyy muuten paremmin tuo villatakin oikea väri.

Takaapäin sitten. Helma edelleen pikkuisen laineilee mutta parempi on kuin se laineileva kaitaleviritys.

Hihasta yksityiskohta. Tällaisesta hihansuusta kyllä tykkään. Ja kaiken lisäksi helppo tehdäkin. :-) Tuossa näkyykin tuo neuloksen nurja puoli.

Hieman tärähtänyt kuva kiinnityksestä. Kameran varjokin näkyy "kivasti". 
Tuo solki on mummoni peruja, hopeinen tummunut kaunis solki pääsi nyt oikeaan käyttöön. On mulla tuolla käyttämättömänä lojumassa pari muutakin solkea joita voi sitten fiiliksen mukaan tässä käyttää.

10. maaliskuuta 2011

Puhelinpussukoita

Kiirettä on pitänyt tällä viikolla. Pari päivää meni vieraiden kanssa touhutessa eikä käsitöihin paljon ole ehtinyt koskemaan. Muutenkin kun tämä viikko on tavallisesta poikkeava kun on hiihtoloma.
Esittelenpä tällaisen pikkuprojektin, joka on ollut mielessä jo tovin. Kännykkäpussukoita siis. Itsellä kun kännykkä pyörii siellä käsilaukussa kaikkien tavaroiden seassa. Tällaisessa on edes jonkinlaisessa suojassa. Tällainen lähti myös Pintselle yllärinä. Perillä pitäisi olla jo. :-)

Malli on itse kehitelty. Tuo on siis periaatteessa piiitkä suikale joka on käännetty kolminkerroin. Materiaalina kierrätyspuuvilla, sisäkankaana pellava. Jämäkankaita kaikki. Renksu läpän päässä ja neppikiinnitys. Mitoitin tämän oman puhelimeni mukaan ja pitäisi sopia vähän isompikin puhelin.

Tässä avattuna ja puhelin taskussa. Ihan kivat tuli.
Pientä fiksausta kaipaa vielä. Tuon renksun vois ainakin laittaa tuohon yläreunaan kun nyt se on alareunassa. Teen toiset versiot kunhan tässä ehtii. Lilli ja Leeperttikin kun tarttis tällaiset omat.

7. maaliskuuta 2011

Isomahatakkituunaus

Kassipostauksessahan näkyikin tämä takki jo. Nyt sain sen tuunattua valmiiksi ja on takin vuoro päästä esittelyyn.

Tässä takki ennen tuunausta. Tämä on ihan ehtaa Luhtaa jostain vuosien takaa. Löytyi Pelastusarmeijan kirpparilta jonne on kerätty retrokamaa ja lähti mukaan seitsemän euron hintaan.
Tässä on ohut vuori eli sellainen kevättakki. Kauluksessakin on nepparit eli tästä saa sellaisen suojaavamman pystykauluksisenkin tarpeen mukaan. Pientä korjattavaakin löytyi, hihasta oli sauma ratkennut ja olkapään neuloksessa reikä.  Muuten ihan käypä takki eikä edes paljon kulunut, sitä reikää lukuunottamatta.
Mietin tähän vaikka minkälaista tuunausta. Kauan piti pintansa ajatus pitsiliinoista somisteina. Päädyin sitten kuitenkin piristämään takkia vanhalla puuvillaisella pöytäliinalla.

Tällainen siitä sitten tuli. Leikkelin pyöreän pöytäliinan kahtia ja siitä sitten sopivia suikaleita jotka ompelin somisteeksi helmaan, hihansuihin ja taskuläppiin. Vyön toisen puolen päällystin myös.

Hihat on  näissä vanhoissa takeissa jostain syystä aina hurjan lyhyet. Liekö ennesvanhaan käytetty superpitkiä lapasia. :-D Niinpä lisäsin resorit hihansuihin käytännön syistä. Ompelin ensin resorin ja sitten tuon suikaleen niin resorisauma jäi tuonne suikaleen alle.

Kiinnitys tässä on ihan vain napeilla. Ei ihan kätevin systeemi mutta tykkään siitä silti. Ylimpänä nappina on metallineppari.

Takki takaa. Huppu on muuten irrotettava. Sidoin tuon vyön tuonne taakse. Se on aika lyhyt eikä tällä ympärysmitalla enää kunnolla yllä ympäri asti. :-)

Takana on halkio jonka ansiosta täma sopiikin hyvin tällaisen isomahaisen takiksi. Jätin halkioon laittamatta tuota suikaletta.

Joskus joutuu sitten itsekin kuvattavaksi. :-) Kuvat otti Lilli ja ihan taitavasti ottikin.
Siitä pöytäliinasta jäi suikaleiden leikkelyn jälkeen vielä puolikas. Huolittelin sen ja sain siitä asuun sopivan huivin. Tykkään tuosta takista tosi paljon. Näyttää hyvältä vaikka itse sanonkin. :-D

Takana tuo vyö antaa mukavasti ilmettä. Nyt kun mahakin on jo jonkun kokoinen, tuo halkiokin avautuu jo jonkin verran. Onnistunut tuunaus kaikenkaikkiaan. Tästä taisi tulla mun lempitakki. :-)
Nyt tarttis innostua ja alkaa pikkuneidin kevätkamppeiden tekoon. Kankaat kun on jo tovin odotellut inspiraatiota. :-D

6. maaliskuuta 2011

Viunakaappi ja parit aterimet :-)

Jep jep. Rakas mieheni tilasi viinakaapin uunin päälle asustamaan. Laseja jonkin aikaa valmis tekele odotti ja nyt viimein saatiin se paikalleen. Tein tämän kansalaisopiston puutyökurssilla. Runko on mäntyliimalevyä. Liukuovet edessä, lasihylly ja lasinen takaseinä. Pintakäsittelynä pari kerrosta Otex-pohjamaalia. Tykkään tuosta pohjamaalipinnasta. Mukavan himmeä. Aika siro lopputulos ja sopii hyvin tuonne uunin pankolle. 
Ainut lapsus tuli siinä että tein hyllyuran liian kapeaksi. Nyt hylly on vain 4 mm paksu ja täytyy kyllä hommata siihen ainakin 6 mm paksu lasi. Ei tuohon hyllylle uskaltanut paljonkaan pulloja laittaa kun näki miten lasi antaa periksi. Purkaa siis pitää vielä kerran ja leventää uraa.

Sielläpä kaappi asustaa purkkikokoelman kanssa. Pääsi miehen pullokokoelma arvoiseensa asumukseen. :-)
Tulipahan muuten kerrankin siivottua uunin pankko kunnolla. Sinne kun tulee aina työnnettyä vain kaikenlaista jemmaan. 
Älkää muuten välittäkö tuosta seinän ja katon saumasta. Se näyttää hmmm, kummalliselta  kun siinä on tiivisteenä uretaania joka on (ilmeisesti ikiajoiksi) jäänyt maalaamatta. :-D

Yksi löytö täytyy vielä esitellä. Nämä on nyt jo hetken meillä asuneet mutta jääneet bloggaamatta. Ihania aterimia Kontista. Love them! 
Olen jo kauemman aikaa katsellut sillä silmällä aterimia kirppareilta että jos tuollaisia kuvioitua vanhanaikaisia aterimia löytyisi No kerrankin tärppäsi ja otin niitä kunnon  kourallisen mukaan. Muistaakseni 32 kappaletta erilaisia välineitä ja köyhdyin niistä vain 8 €. Eihän tuolla rahalla saa kuin 4 kpl:tta Hackmanin aterimia jos oikein muistan. Hyvä kauppa minusta!
Kaikesta pienestä sitä voikin olla onnellinen. :-)

4. maaliskuuta 2011

Pari kuorivaippaa ja tunnustus



Sukulaispojalle tein aiemmin yhden kuorivaipan ja kun malli hyväksi todettiin, minua pyydettiin tekemään niitä pari lisää. Tässäpä nämä.
On tässä muutakin puuhailtu. Valmiiksi asti ei vain vielä ole ehtinyt. Jotain muutakin kuin ompelua tulossa piakkoin! :-)

Kaavana sama kuin edellisissä eli Siksaksiksen vuotosuojallinen kuori koossa L. Pul-kankaat omista jemmoista, samoin joustokantti. Joustokantista ei vaan ollut oikein enää värivaihtoehtoja  niin laitoin sitten viinipunaisen ja vihreän. Ei ehkä ne sopivimmat värit mutta niitä nyt sattui olemaan. 
Alan muuten olla aika näppärä näiden kuorien tekemisessä. Aikanaan kun ensimmäisen vaippakuoren tein, oli joustokanttien ompelu yhtä tuskaa. Nyt se onnistuu jo ihan helposti. Hyvä minä! :-)

Sitten tunnustus. Sain tämän Tanttarallalta. Kiitos kovasti! Lämmittää mieltä kuulla olevansa inspiroiva! :-D

Pitäisi kertoa taas asioita itsestään. Tällä kertaa kehdeksan sellaista. Mitäs tässä nyt keksis vielä...
No vaikkapa tällaista...

1.Vanhin tyttäreni ja hänen enonsa (eli siis minun velipuoleni) ovat syntyneet samana vuonna.
2. Olen asunut Intiassa ja Pakistanissa lapsena.
3. Olin tyttösenä ihan hevoshullu. Pahimmasta päästä vielä.
4. Suklaa on paheeni enkä siitä luovu. :-)
5. En osaa sisustaa vaikka haluaisin. Joka paikka kertyy vain täyteen kaikenlaista roinaa.
6. Edelliseen liittyen, en haluaisi heittää mitään pois. Sitä tarvitsee kuitenkin joskus vielä.
7. Keväällä (eli nyt) iskee aina taimien kasvatus innostus. Pakko ostaa pusseittain siemeniä ja idätellä niitä.
8. Tykkään metsätöistä. On ihanan rentouttavaa tehdä kunnon ruumiillista työtä ja samalla polttopuut omaan tarpeeseen. Osaan myös käyttää moottorisahaa. :-)
 
Tämä tunnustus on tainnut jo kiitettävästi kiertää. Laitanpa eteenpäin nyt näille blogeille:

Tassunjälkiä, yksi suosikeistani. Paljon kekseliäitä ideoita.
Villapata kiehuu. Mahtavia kuvia ja tunnelmia. Käsityöt myös kekseliäitä.
Lapinkan talossa. Hienoja kuvia täälläkin. Upeita lastenvaatteita ja ihana koti.
Pitsiä ja juhannusruusuja. Sopivan retroja lastenvaatteita joissa usein on joku juju.

Olkaapa hyvät, arvon leidit.

28. helmikuuta 2011

Yhet harkkarit vaan

Tänään en oikein tiennyt mihin ryhtyisin ja teinkin kaikenlaista pientä niinku kankaiden leikkelyä ja tukikankaiden kiinnisilitystä. Päätin kuitenkin pikaompeluksena surauttaa yhdet harkkarit koemielessä kun kaava on jo kauan odotellut toteuttajaansa.
Lottis tykkää kovasti tällaisista pikkarimallisista. Näitä pitäis siis urakalla tehdäkin. Haluisin niin kovasti että neiti oli kuiva kesällä ettei tarttis kahta lasta vaipattaa. :-)

Kaavana netistä löytynyt Ditto Daddy harkkarit. Se ja monta muuta ilmaista kaavaa löytyy täältä.
Harkkareihin oli myös ompeluohje mutta mä tein omalla tavallani. Mallia katsoin yksistä meillä asustavista Mannamaan harkkareista. Jalkateissä siis kuminauhat kujassa, samoin vyötäröllä. Hyvä ompeluohje tällä lailla ommeltuihin harkkareihin löytyykin näköjään Siksaksiksen siskoilta. Sieltä sivupalkista löytyy.
Kankaana harkkareissa ihana hippinorsut jota vaippapalan sain hommattua nettikirpparilta. Pohja tuossa kankaassa on sellainen hailakansininen. Kuvassa kun näyttää melkein valkoiselta. Sisäpuolen kankaana bambuneulos. Kiinteänä imuna päällimmäisenä kerros mikrokuitua ja alla kerros bambufroteeta.

Sisäpuolta yritin kuvata mutta eihän tuosta mitään selvää saa. Merkiksi taakse ompelin pätkän nauhaa.

Neiti ei olis halunnut millään esitellä uusia harkkareitaan vaikka olikin innoissaan norsuista. Onnistuin kuitenkin houkuttelemaan. Aika kapea haaraosa näissä harkkareissa on. Siitä tykkään. Muuten kaipaa kyllä muokkausta.

Harkkarit edestä. Vähän jää kangas ruttuun. Ei pahasti kuitenkaan. Edestä voisi siis ottaa vähän matalemmaksi.

Takaa sitten. Istuu tosi hyvin. Vähän voisi kyllä korottaa takaa. Kasvunvaran vuoksi olis hyvä saada vähän lisää korkeutta.

Sitten vielä sivulta. Kokonaisuudessaan tästä tuli aika justiinsa kokoa olevat harkkarit. Jalantietkin sais olla himpun isommat meidän pulleroreidelle. Kasvunvaraa ei juuri ole. Kun vähän isontaa ja korottaa takaa ja edestä madaltaa niin aika täydelliset harkkarit olis meille. Siten se ei kyllä taas ole enää  ollenkaan sama kaava. Olisko se sitten jo mun oma kaava? :-)