7. elokuuta 2010

Kurkistus hirsitalon kengitykseen

Laitanpa tänne tämän vähän isomman väkerryksen. Mainittakoon että olen restaurointikisälli eli periaatteessa mun piti osata tämä homma vaikken koskaan ollut tehnytkään. Olemme myös mieheni kanssa kiinnostuneita hirsirakentamisesta ja omalle pihallekin on savusauna syntymässä ihan oman metsän puista. Ihan ei siis kylmiltään tähän hommaan ryhdytty. Eihän tämä ihan normaalia blogin aihepiiriä ole mutta käsitöitähän tämäkin homma on, vähän vaan isommassa mittakaavassa. Hirsitalon kengittäminen tarkoittaa käytännössä talon alimpien hirsien vaihtamista uusiin. Tässäpä meidän tapa hoitaa homma :-)

Läjä korjaushirsiä jotka saatiin lahjoituksena. Seassa ihan hyvää tavaraa ja sitten lahompaakin. Vaihtohirret olivat liian lyhyitä koko seinän mittaan joten vaihtohirsi oli tehtävä kahdesta pätkästä.

Talo on ainakin satavuotias lautavuorattu hirsitalo. Tuvan pääty on remontin alla ja sieltä löytyi kengityksen tarvetta. Lisää vaihtotarvetta saattaa löytyä kamaripäädysta mutta se on ehkä sitten ensi kesän homma. Tässä vaihtoon joutava hirsi pihan puolelta. Vaihdoimme kaksi hirttä tuvan seinistä, tämän ja päätyseinän hirren. Ulkoapäin hirret näyttivät vallan mainioilta mutta....

...sisäpuolella näkymä oli tämä. Käytännössä pahimmillaan alle puoli hirttä oli enää jäljellä. Alimmasta hirrestä oli jo aikaisemman remontin aikana veistetty siivu pois ja asennettu lankku kylkeen. Lankun alla odotti sitten lahoinen ja ötökän syömä hirsi.

Hyvääkin hirttä sisäpuolella oli kuten kuvasta näkyy. Kun olisikin ollut koko matkalta tällaista hirttä...

Nosto-operaatiota varten hitsattiin raudasta tällaiset kolmiotuet joiden avulla taloa nostettiin. Nosto tapahtui aina kolmesta kohtaa kerrallaan kummaltakin puolelta seinää. Tarvittiin siis kuusi kolmiotukea ja kuusi tunkkia. Vaihdoimme yhden noin seitsemän metrin mittaisen hirren kerrallaan.

Tuet asennettiin seinän läpi kiinni paksulla kierretangolla. Porausvälineenä uusi mutta vanhanaikainen käsikäyttöinen pora..
Nosto- ja tukivälineitä.  Nosto suoritettiin pullotunkeilla. Totesimme että tähän projektiin kahden tonnin tunkit olivat vähän liian pieniä, viiden tonnin tunkilla nosti jo hyvin. Yksi 20 tonnin tunkkikin oli ja se oli vasta äkäinen peli. Pukkeja laitettiin seinän alle tueksi kun hirsi oli saatu pois seinän alta. Muistakaa muuten avata ikkunat noston ajaksi, muuten saattavat ikkunat mennä rikki!

Kuvassa näkyy huonoin seinän kohta ulkopuolelta, samoin tunkki nostotyössään.

Puoli hirttä on seinän alta pois. Aika lahoa tavaraa. Taustalla näkyy vielä pätkä hirttä paikallaan. Irrotimme hirren useammassa osassa kun käytännössä se olisi ollut aika hankalaa saada pois pitkänä.

Aika hurja tunne kun talo on yhdeltä seinältä vain tunkkien ja pukkien päällä. Seinän alta voi noin vain kurkistaa pihalle.

Vanha hirsi päällä mallina ja uusi alla. Työstö aloitettiin moottorisahalla ja viimeisteltiin kirveellä. Vanhasta hirrestä otettiin mallia tarpeen mukaan.

Kirves heiluu hirttä työstettäessä talon emännän  toimesta.

Sitten työnnetään uusi hirsi paikalleen.

Uudesta, pinnaltaan priimaluokkaisesta, hirrestä löytyi lahoa keskeltä ja sitä jouduttiin paikkaamaan. Yksi päivä hurahti melkein siinä.
Paikkapalat tehtiin hirrestä ja tilkitiin sammalella. Kiinnitys tehtiin puutapein. Tapit pitää asentaa vinoon niin että ne lukitsevat korjauspalan.
Uusien hirsien liitos. Liitokseksi piti tehdä hammaslapaliitos joka lukitsee itsensä niin ettei talo pääse leviämään.
Sitten tungettiin saumoihin lähimetsästä kerättyä sammalta saumoihin tilkkeeksi.
Ja voila! Valmis hammaslapaliitos ja seinähirsi. Komea tuli vaikka itse sanonkin. Uudet hirret pitää vielä tapittaa ylempään hirteen kiinni niiden lukitsemiseksi paikalleen. Tosin näistä kahdesta vaihtamastamme hirrestä löytyi vain yksi tappi ja paikallaan seinä oli niin kuin pitääkin.

Tässä näkyy vielä uutta ja vanhaa rinnakkain. Alunperin tilkkeenä oli käytetty lastuvillaa. Tässä näkyy myös kuinka vähän seuraavasta hirrestä talon päädyssä on jäljellä koska sekin oli alareunastaan lahonnut ja korjasimme tilanteen asentamalla alimmaksi hirreksi sen verran isomman hirren että se täytti ylempään hirteen tehdyn kolon. Niin ja paransimme perustusta asentamalla alimman hirren alle bitumikaistaleen. Hirren ja puun välissä kun ei ollut mitään alunperin estämässä kosteuden nousemista hirteen.

Uutta seinää sisäpuolelta kuvattuna. Kyllä nyt kelpaa. Jospa tämä korjaus kestäisi nyt ainakin sen 50 vuotta!

5. elokuuta 2010

Pitkästä aikaa...

Täällä ollaan vaikka kovin hiljaista on hetken ollut. Pieni hirrenvaihtotyömaa sukulaisissa kutsui pariksi viikoksi touhuamaan ja nettipimennossa on oltu. Jospa tästä pääsisi taas pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen ja väkerrykset vauhtiin. On tässä jotain tehtykin, akuuttiin tarpeeseen pikaompeluksena likavaippakassi, vähän korjausompelua ja yhden parturintuolin verhoilu. Siitäpä kuvia ja tarinaa tässä.

Kyseessä siis keinonahkainen parturintuoli oman kylän parturilta. Käsinojat olivat kuluneet melkein puhki ja selkänojan reunassa oli reikä. Muuten tuoli oli hyvässä kunnossa. Tämä(kin) projekti osoittautui hankalammaksi kuin etukäteen arvasin mutta onpahan opiksi ainakin.

Tässä tuoli ilman "takkia". Superloonit hyvässä kunnossa eivätkä vaihtoa kaivanneet. Käsinojat olivat ruuvilla kiinni ja irtosivat helposti. Eri asia olikin saada ne takaisin asennettua... Huomaa muovit käsinojien päällä liukasteena. Muovia oli myös istuimen ja selkänojan reunoilla liukastamassa keinonahan asennusta.

Istuinosa irrallaan. Tarrakiinitys reunassa kuten näkyy. Höydynsin vanhat tarrat uudessa verhoilussa, olivat vielä ihan napakat. Kuvassa näkyvät myös käsinojien ruuvinreiät ja kiinnitys jalustaan.
Selkänojassa myös samanmoiset tarrat jotka myös hyödynsin. Käsinojien kiinnitysruuvi oli verhoilun alla, mikä toi omaa haastetta niiden takaisin asennukseen.

Sitten valmis tuoli. Ei nyt kauheesti kummemmalta näytä kuin vanhakaan verhoilu kun on saman värinenkin. Kulumat ovat tietysti poissa. Tein mokan siinä että otin mitat vanhasta verhoilusta irrallaan niin uudesta verhoilusta tuli vähän liiankin napakka. Tietysti verhoilu oli vedätyksellä tuolin päällä ja irrallaan meni takaisin kasaan. Jälkiviisautta... Meni kuitenkin paikalleen. Käsinojien verhoilun ujuttaminen paikalleen oli aika työlästä, ovat siis sellaiset putkilot. Myöskin istuin ja selkänoja olisivat saaneet olla hieman isommat, nyt meinasi jäädä vähän superloonia näkymään istuinosan takareunasta, jonka korjaukseksi asensin superloonin reunalle suikaleet tekonahkaa jottei superlooni paista. Tuossa alimmassa kuvassa se näkyykin.

21. heinäkuuta 2010

Ärrin murrin jellona ja pitsiä rintaan

Tällainen mekko syntyi illan pikatuunauksena. Alunperin 122 kokoinen paita koki muodonmuutoksen ja sai uuden elämän Lottiksen mekkona. Paita löytyi kirpparilta joku aika sitten. Mulla ei ollut tähän mitään kaavaa vaan supesin vain sommittelemaan ja kokeilemaan. Jouduin ompelemaan kaikki saumat uusiksi, lyhensin hihoja ja kavensin paitaa ja kaula-aukkoakin otin pienemmäksi. Koristeeksi ja mekkomaisempaa tunnelmaa luomaan laitoin helmaan vielä pitsin venyttäen leijonakangasta, sekin kirpparilta tai kierrätyksestä löytynyt.

Tässä on paita ennen muutoksia ja tuossa alla vielä neidin päällä. Vähän huono kuva tuli eikä mekko ole oikein edukseen. Pituus on kiva sellainen melkein polviin asti, ei tule kontatessakaan eteen. Tuli mieluinen ainakin äidille. :-D
Toinenkin pikainen tuunaus vielä lopuksi. Tämä värjätty hihaton paita sai pitsiliinan etumukseensa ja muuttui tylsästä yksivärisestä paidasta tosi kivaksi. Kuva muuten haalistaa vihreää väriä reilusti, ei oikeesti ole noin haalee. Tästä tuli heti mun lempparipaita!

16. heinäkuuta 2010

Kaikenlaista pientä

Nämä kaikki pikkujutut valmistuivat jo viime viikolla mutta nyt vasta tänne sain laitettua kun kävimme pikku reissussa. Ensinnäkin lierihattuja. Sukulaistyttöset olivat vailla kesähattuja ja pyöräytin muutaman. Keltainen jäi Lottikselle ja kaksi muuta menivät jo uusiin koteihin. Kankaat ovat mun kierrätyskangaspinosta, oranssisävyinen on jotain laskeutuvaa sekoitetta, kaksi muuta ihan rehellistä puuvillaa. Nauhat tein itse  vinonauhankääntäjällä ja kaava on oma, eteenpäin kehitetty versio tästä lakista. Muutin lakin mallia ja laitoin nauhakujan. Seuraavaan versioon taidan taittaa nauhan sisään vielä kuminauhaa istuvuutta lisäämään. Tuli muuten pitkäikäinen lakkimalli, menee mun omaankin päähäni! Hyvä malli siis varmasti koko lapsuusiäksi. Peittää mukavasti korvat ja niskan.

Sitten pari huivia pariksi edellisen postauksen tunikoille. Kangasta kun jäi vielä jonkinlaiset palat ja serkkutytön äidin toiveen mukaan tein huivinkin samaa sarjaa. Samalla tuli sitten Lottiksellekin huivi. Huivin etureunassa on resori istuvuutta lisäämään ja kiinnitys on kam-nepeillä ettei tarvitse isoa solmua laittaa niskaan. Reunatkin kiersin resorilla. Kaava on omasta päästä. Lottiksesta otin vähän mittoja ja eikun kokeilemaan. Hyvä tuli tästäkin, istuu mukavasti päähän ja peittää korvat.

Vielä muutamat kesäpöksyt. Nämä on kaikki joustofroteeta ja kaava uusimmasta Ottobrestä 3/10, Lime trikoohousut, koko 86. Nämä oli aika tiukkaa mitoitusta. Varmaankin ajateltu käytettäväksi ilman vaippaa kun olivat niin timmit. Ovat suunnilleen shortsipituutta.

Siinäpä Lottis täydessä varustuksessa lomareissulla. Tuli hyvän näköinen kokonaisuus!


Ai juu, vielä pari ruokalappua Marimekon vahakankaasta. Reunustettu toisella vahakankaalla.  Kiva päärynäkuosi. Oma aika reilun kokoinen kaava.
Huh, tulipa pitkästi juttua. :-)

10. heinäkuuta 2010

Tunika kertaa kaks

Tytöille tunikat poikamaisista kankaista. :-) Eläintrikoo ja työkonetrikoo Lasten Metsolasta, ihan livekaupasta. Työkoneet on Lottikselle ja eläimet Lottiksen serkulle ja meidän kummitytölle. Olisin halunnut Lottikselle pinkin työkonepaidan mutta kun Metsolassa ei sitä ollut otin sitten keltaisen. Sininen on taas kummitytön (äidin) lempiväri ja ilman muuta valinta tunikan pääväriksi. :-)
Tunikoiden kaava on samasta Ottobrestä kuin edellisen postauksen Puuheppa-haalarit eli numerosta 1/09. Kyseessä Muksis trikootunika ja kokoina keltaisessa 86 ja sinisessä 80. Muokkasin kaavaa sen verran että lyhensin hihat ja laitoin hihansuihin resorit. Venytin kauluksia kantatessani vähän liikaa resoria ja niistä tuli vähän liian napakat ja vetävät vähän. Ei haittaa toki käyttöä. Pitäisi varmaan ottaa resorin mitta ihan ohjeen mukaan eikä vain alkaa kantaamaan pitkästä suikaleesta suunnilleen venyttäen....Minusta kun pitkää resorikaitaletta on helpompi ommella se kiinni kuin just sopivan mittasta, voi vähän ommella yli reunasta ja varmasti tarttuu kiinni. Tajusikohan nyt kukaan...
Koristuksiksi tunikoihin piti ommella pätkät Homemade-nauhaa ja saumaan laitoin pari pätkää Farbenmixin nauhaa per tunika. Muistin kerrankin...
Vähän huonolaatuinen kuva tunika päällä. Jälleen kerran neiti oli hankala kuvattava. Varsinkin seisoskelukuvat ei kiinnostaneet yhtään. Jonkinlaiset kuvat sain napattua että edes yhtään näkee miltä tunika päällä näyttää. Tykkään kyllä mallista, mukavan rento.

8. heinäkuuta 2010

Synttärisetti

Eilen vietettiin hyvän ystäväni pojan ensimmäisiä synttäreitä. Lahjaksi lähti tällainen setti. Retrokankaasta ommellut haalarit ja pehmokettu.

Haalarien kangas on minulla kaapissa ollut jo kauan. Tämä oli minulla kahden pitkän kaitaliinan muodossa. Olen käyttänyt sitä palasia milloin mihinkin. Näihin haalareihin se valikoitui kangaspinoa tutkiessani ei ihan niin tyttömäisenä kankaana. Muut retrokankaat kun melkein kaikki olivat ihan rehellistä tyttömäistä kukkakuviota tai liian pieniä paloja haalareihin. Pitääkin koittaa bongailla poikamaisia kankaita kirppareilta. Hetken aikaa tähtäilin kangasta kaavaan että sain kuviot sopivasti menemään ja hienosti ne nyt osuikin kohdalleen. Vihreä kangas on uutta, Marimekon alelaarista napattua. Mukavasti sopi tuon toisen kankaan kanssa yhteen ja piristää kokonaisuutta. Puuhevos-aplikaatio on tilkuista. Kiinnityksenä henkseleissä Kam-nepit. Harkitsin oikeita nappejakin mutta nepit on niin helppo napsauttaa vain kiinni eikä tartte taistella napinläpien kanssa. Kaavana on Puuheppa-haalarit koossa 80. Mistäs muusta kuin Ottobre-lehdestä tietenkin ja numerosta 1/09. Tuossa lehdessä olikin paljon mun mieleeni olevia kaavoja.

Tässä aplikaatio lähempää. Tämä oli kiva ja mielessäni olinkin pyöritellyt puuhevos-aihetta ennen kuin tähän kaavaan törmäsin. Punainen nauha hepassa on kapeaa samettinauhaa laatikoiden kätköistä.

Haalarit vielä takaapäin. Laitoin pätkän Homemade-nauhaa tuonne selkämykseen. Sopii sinne kuin nakutettu.

Tässä vielä synttärisankari uudet haalarit päällä. Äidin luvalla sain laittaa kuvan tännekin. Pikkusen on haalareissa vielä kasvunvaraa. Hyvältä näyttävät. Malli oli kiva ja ehkä pitää Lottiksellekin tehdä samanmoiset.

Ovela pikku kettu paketoitui haalarien kanssa samaan pakettiin. Oranssi kangas on samaa kuin tässä puvussa. Kangasta kun jäi aika reilu pala vielä puvun teon jälkeen. Laitoin kankaan kettuun vain karvapuoli ulospäin. Vielä sitä jäi että voisi tehdä Lottikselle oman. Vaalea kangas ketun alapuolella ja korvissa on tukevaa puuvillaa, kirpparilta haalittua. Silmät ja nenä on kam-nepit, nenä olis ehkä saanut olla isompikin mutta ajattelin että neppi on turvallisempi kuin nappi nenänä. Sisukset vanua. Kaava on kirjastosta lainaamastani Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja vuodelta 1982. Siellä on ohjeet muun muassa ihanaan kenguruun, joka täytyy kyllä toteuttaa jostain kivasta retrokankaasta.
Kettu oli helppo tehdä. Vartalo, häntä ja pää tehtiin erikseen valmiiksi ja yhdistettiin ommellen karhunlangalla toisiinsa. Täyttöaukko on parasta ainakin tällä kankaalla tehdä turkkikankaan keskelle niin sai huomaamattomamman sauman kuin turkin ja alapuolen kankaan saumassa.

Tässä vielä Lillin tekemä synttärikortti lahjan aiheeseen liittyen. Onnea yksivuotiaalle!

3. heinäkuuta 2010

Kesävillahousut

Näille villahousuille kävi huonosti. Joutuivat vahingossa vaippapyykin sekaan ja 60 asteen pesuun. Minivilliksethän niistä tuli ja tönkköhuopuneet. Voihan kukkanen kun harmitti. Olivat meidän suosikkipöksyt. Hetken harmituksesta selvittyäni laitoin uudet hamevillahousut alulle ja tässä lopputulos. Langat olin jo ostanut valmiiksi jokin aika sitten.

Nämä ovat ensimmäiset tekemäni Tiuhtis-villahousut, Kestovaippainfon sivuilta siis ohje. Kokona L. Kiva malli ja tajusin helposti lyhennettujen kierrosten tekotavankin. Lanka oli myös kiva yllätys. Väri vaihtuu hitaasti punaisesta ruskean kautta oranssiin ja tulee kauniit raidat. Lankana Reggae Ombre, jota meni kolme kerää. Yksi kerä vielä tätä lankaa jäi. Puikot oli kokoa 4 koko pöksyissä. Seuraaviin pöksyihin, jos tällä ohjeella teen, voisin valita isommat puikot. Näistä kun tuli justiinsa sopivat eikä juuri kasvunvaraa jäänyt. Hameenhelmaa varten poimin silmukat pöksyjen valmistuttua ja lisäsin silmukkamäärän parin ekan kierroksen aikana kaksinkertaiseksi. Päättelyn tein tarkoituksella vain suoraan ilman resoria tai muita vinkeitä ja niinpä lahkeensuut ja helma molemmat kiertyvät hieman, mikä minusta näyttää aika kivalta.

Seisoskelukuva pöksyt jalassa. Kivasti pilkottaa lahkeet tuolta helman alta. :-)

Pari kuvaa vielä joissa vähän huonommin pökät näkyy. Jellonapaita näkyy myös nyt jo useamman pesun käyneenä. Vielä leijonanharja on tunnistettavassa kuosissa. :-)