Pienimmälle

Pieni kasa vaatetta perheen pienimmäiselle. Uusimmassa Ottobressä 1/12 oli paljon kivoja kaavoja.  Body ja tuo takki/paita tuli testattua lehdestä. Puolipotkarit toteutin Monkey pantsien tyyliin. Niitä olen alkanut nimittää "pallopyllypöksyiksi". :-D

Paita/takki Helicopter Fox kaavalla kokona 74. Ihastuin tämän mallin epäsymmetrisyyteen heti. Lehen mallista poiketen laitoin hihansuihin resorit ja pidensin helmaa hiukan. Toivottavasti tämä menee vielä kesällä. Tämä olisi oikein ihana kesätakki viileisiin päiviin. :-)

Kangasta en osannut tähän päättää ja kun kangasvaihtareilta sain nämä molemmat kankaat se pääsi heti toteutukseen. Raitainen Metsolan joustista ja tuo ruskea ihka oikeaa retrojoustista jonkun ullakolta. Muutaman pienen palan vaihtareilta sitä sain ja leikkelin heti käyttöön.

Etukappaleista pienemmän leikkasin raitafroteesta. Aluksi ajattelin laittaa sen tuosta kukkaisesta myös mutta ajattelin että se on kiva näin, malli kun on muutenkin epäsymmetrinan. Tasku raitakangasta myös.

Takakappale kokonaan retrofroteeta.

Vuorina pallotrikoota. Niskaan laitoin pätkän koristenauhaa. Kiinnityksenä takissa KAM-nepit.

Bert-body koossa 74 samaisesta lehdestä kuin ylläoleva takki. Kaava aika kapoinen ja sellaisenaan melkein täydellinen. Näitä täytyy siis tehdä lisää. Kankaita bodyjä varten on tullut jemmattua ja täytyy nyt laittaa tehdas käyntiin niiden ompelemiseksi. Hihat kaavasta poiketen resoreilla.

Kangas vaihtareilta, on interlock trikoota ja paikoin ilmeisesti pesussa haalistunut. 

Tässä bodyssä oli tuo kammoamani nappilista jonka tekoa on pitänyt jo pitemmän aikaa kokeilla. Lehdessä olikin siihen simppeli ohje ja nappilistan väsättyäni olin oikein ihmeissäni siitä miten helppo se olikin tehdä.

Niin siisti ja huomaamaton lopputulos.

Haarassa metallinepparit ja Kettuliini tuossa sivussa.

Puolipotkaripari. Näistä on ollut vähän uupelo kun niitä on jäänyt pieneksi. 

Olin ajatellut tehdä "pallopyllyiset" puolipotkarit ja piirtää niihin itse kaavan mutta sitten Joska Ukuli-blogista ystävällisesti jakoi tämän kaavan. Sen verran muokkasin kaavaa että sain siitä sivusaumattoman.

Kankaat keltaraitaista lukuunottamatta vaihtareilta. Keltaraitainen Metsolan ysmystä.

Takana on sitten se "pallo". Edellisestä kuvasta näkeekin että tuo eri kankaasta tehty "pallo" kurkkaa myös vähän etupuolelle.

Ruskeissa potkareissa myös samaa retrofroteeta kuin takissa. Keltaisissa pingviinijoustista. Tein myös jalkapohjat samasta kankaasta kuin "pallot".

Tarpeeseen ruokalappuja. Meillä kun ollaan alettu syömään kiinteää sormiruokaillen ja sotku on sen mukainen. Kankaat Marimekon kerniä. Kuvasta puuttuu yksi essumallinen, ihan samanlainen kun tuo kuvassa,  mutta se on pesussa. Päärynäinen on omalla kaavalla, eräästä toisesta ruokalapusta otettu malli jota muokattu. Tuohon essumalliin löytyy kaava netistä  ompeluohjeineen, Fabulous fifties bib.

Takaa essumalli näyttää tältä. Vähän on iso Hemmikselle tuo essumallinen, ehkä lisään nepit tuonne taakse vielä että saa tiukemmalle.

Body Hemmiksellä. Aikaskin sopiva. Minä tykkään aika slimmeistä bodyistä joten kokeilen tätä mallia vielä ilman saumanvaroja. Hihoissa ainakin on vähän reilusti leveyttä. Resorit sopii hihoihin hienosti ja on vielä melkein samaa sävyä kuin juna tuossa kuosissa..

Ei purista reisistä. Meillä on kovin pulleareitinen pikkumies ja puristamattomuus on yksi iso plussa. :-) Pituuteen ehkä voisi kestovaippavaran lisätä.

Puolipotkareista tuli aika makkaramallia. Tosi napakat ja istuvat. Ehkä jopa hiukan liiankin, eli pikkasen leveyttä lisää. Kivat ovat toki näinkin mutta pukemista se helpottaisi.

Hauska pingviini kurkkii tuolta haarasta. :-)

Pingviinipylly. :-)

Ruskeat on kivat myös. Erottuu tuo kukkakuvio hyvin tässä kuvassa.

Tulipas raitainen kokonaisuus. :-) Takki on sopivasti reilu eli jospa menee päälle vielä kesälläkin.

Essumallin sovitusta vielä lopuksi. Reilusti kokoa ja suojaa kyllä hyvin.

Takaa kiinnitys nauhoilla näin. Tahtoo vain käytössä valua eteenpäin eli ne nepit varmaan vielä lisään jotta saa napakammin pysymään paikallaan.

Makuupussin uusi elämä

Muistaako joku tämän täkin (postauksen lopussa) joka löytyi kierrätyksestä keväällä. Heti täkin/makuupussin nähtyäni päätin että siitä tulee takki. Sellainen vuorittamaton kaupustelutakki talveksi. Keväällä en kuitenkaan viitsinyt alkaa enää talvitakkia ompelemaan ja täkki jäi kaappiin odottamaan. Sain sen viimeinkin ommeltua ja tämä projekti sitten vastustikin kunnolla. Eilen päätin ommella sen loppuun ja on kyllä ihana tunne kun viimein saa valmiiksi vastustaneen työn. Ja kaiken lisäksi tykkään  lopputuloksesta kovasti. :-)

Kaava takkiin oli hyvän tovin hakusessa mutta sitten se löytyi viime vuoden viimeisestä Ottobrestä, Tinttiina tikkitakki koossa 98. Helmaa pidensin ja hihansuussa olleet kääntövarat lisäsin suoraan kaavaan.

Leikkasin kankaan, siksakkasin kaikkien osien reunat jotta vanutäytteisen takin kokoaminen olisi helpompaa ja ompelin huppua vaille yhteen. Sovitin Lottikselle ja tyttö tuumaa että puristaa käsistä. Käsivarsista takki ahdisti joten hihat joutui tekemään uusiksi. Plääh. Tässä vaiheessa into vähän katosi ja takki sai odotella tovin. 

Kanttaaminen oli toinen tuskan aihe. Yritin kantata ensin joustavalla kruunukantilla mutta ei se sitten millään halunnut onnistua. Paksun kankaan kanssa kanttaaminen suht ohuella nauhalla oli melkein mahdottomuus, ainakin siististi. Niinpä luovutin muutaman purkamisen jälkeen ja valikoin punaisen resorin kanttaamiseen. Ei ihan sama punainen kuin takin sisäpuoli mutta ei minulla pinkkiäkään ollut tarpeeksi. 

Tuli siitä takki lopulta ja ihan kiva sellainen.

Takin hupun aioin tehdä hiipaksi mutta paksu kangas pakotti muuttamaan suunnitelmat ja se on  nyt tuollainen pyöristetty hiippa.

Hihansuissa on myös resorikanttaus.

Muistin ommella ripustusraksinkin joka tosin huonosti erottuu. :-)

Hupun kanttaus jatkuu yhtenäisenä tuonne vetoketjun taakse kiertäen hupun kautta molemmat reunat. Näyttää kivalta kun kanttaus menee tuonne vetskarin taakse.

Muita saumoja kuin niskasaumaa, huppukappaleiden yhdyssaumaa ja tuota etu/huppusaumaa en kantannut. Kahden paksun kankaan kanttaaminen oli hankalaa ja tuo niskasauma ei kyllä onnistunut aivan nappiin. Purin kanttauksen siitä muutaman kerran ja annoin olla kun sain edes siedettävän ompelujäljen siihen.  Ei kannata tarkastella lähempää... 

Taitaa olla niin etten enää tee tällaista vuorittamatonta takkia. On aika kätevää piilottaa ne saumat sinne vuorin ja päällisen väliin.

Tässä vielä tuota kanttausta vetoketjun kohdalta. Vetskarin ollessa auki kanttaus näkyy ja vääntää vetskaria "levälleen". 

Vetskarin ollessa kiinni kääntyy kanttaus tuonne sisälle nätisti. Alareunaa mietin että tikkaanko kiinni tuon käänteen mutta jätin sitten tikkaamatta. On minusta aika kiva ja se kääntyy ihan hyvin sisäpuolelle kun takki on päällä.

Tässä yritin ottaa kuvaa kun ulkoillessa huomasin että tuo valkea osa tuossa etukappaleessa olikin kellertävä verrattuna tuohon hupun valkoiseen. Ei kyllä kuvissa näy yhtään. Leikatessa en moista huomannut ollenkaan ja vasta luonnonvalo paljasti kellertävyyden. Nakkasi  takin koneeseen pienen sappisaippuiomisen jälkeen. Toivottavasti keltaisuus lähtee. On tietysti tuossa etukappaleella mahdollisimman näkysällä. Pirhana!

Takki Lottiksella. Taisi tyttö tykätä takista. Hihoissa on mittaa ja helmakin reilun mittainen Tämä on tosiaan tarkoitettu sellaiseksi paremmaksi takiksi joten mitta helmassa ei haittaa. Rymyhommiin laitetaan sitten haalarit. Päällä ollessa tuo vetoketjun alaosakin asettuu nätisti eikä kanttaus kurki.

Takaa näyttää tältä.

Hupun muoto näkyy tästä parhaiten. Huppu on lähinnä ulkonäköseikka, neiti kun ei tykkää pitää huppuja päässä. Minusta ne vaan on kivoja takeissa. :-)

Tehtiin vähän hommiakin uudella takilla. Piti puhdistaa potkurin jalakset että päästään ajelulle.

"Äiti, sun pitää vetää..." Ja minähän vedin. :-)

Kiss, kiss kioskikissa

Jep sitä tuli meillekin vaikken heti sille lämmennyt. Joululomalla piti Haapavedeltä Hannan kankaasta napata sitä mukaan kun Lottis aivan ihastui kankaaseen. Kangasta on kanneltu ympäri taloa vähän väliä ja vihdoin sain sen ommeltua. Ja heti meni asu päälle eikä olis pois saanut ottaa ollenkaan. :-)

Idea asuun tuli mikunlokista jossa oli toteutettu samaisesta kankaasta toisen kankaan kanssa kiva setti. Tein sitten oman versioni.

Kisukangas sai kaverikseen vihreäraitaista Kestovaippakaupan velouria. Ei ihan samaa sävyä kuin vihreä kissakankaassa mutta paras vaihtoehto olemassaolevista kankaista plus että Lottis tahtoi ehdottomasti tämän vihreän kissojen kaveriksi. :-)

Kankaiden laadusta sen verran että minä olen luullut että Kestovaippakaupan velourit on laadukkaita mutta kyllä kisukangas peittosi laadussa sen heti. Selvästi lirumman tuntuista tuo vihreä siihen verrattuna. Pesussakin vihreä oli rullaantunut reilusti, kisut taas ei juuri ollenkaan. Ihana kisukangas, pitäiskö tuota työmaatakin tilata.....

Mutta siis paidasta, tai siis tunikasta. Kaavana Tilda jolla olen aiemminkin tehnyt. Löytyy Ottobrestä 6/07. Kokona 98 joka oli aika soppeli sellaisenaan. Kaula-aukko on vähän liian suuri vaikka lisäsin saumanvarat ohjeesta poiketen. Olisi pitänyt lisätä vielä enemmän. On käyttökelpoinen näinkin mutta seuraavaan sitten. Näitä kun tulee kuitenkin lisää kun on tykätty kaava.

Tasku oma sävellys ja tein siitä tuollaisen "ruttutaskun" eli resorilla kanttasin niin että veti taskun rutulle. Vetää rutulle vähän etukappalettakin mutta on kivan näköinen päällä. 

Takakappale siis myös kisukangasta.

Housut raitavelourista, lisänä kisutaskut. Näihin piirsin oman kaavan. Lähtökohtana Saimi-housut Ottobrestä 1/09. Muunsin housuja niin monesta kohtaa että aikalailla oma kaava tämä on. Säädin leveyttä, pituutta, vyötäröä, lisäsin taskut,lyhensin lahjeresoreita, muutin sivusaumalliseksi.... Paljon muutoksia yhdellä kertaa ja vyötäröä iti madaltaa vielä kerran resorin ompelun jälkeenkin. Aika kivat housut tuli lopulta ja merkkasin jopa muistiin tekemäni muutokset että osaan tehdä lisääkin samanlaisia, tai vähän vielä eteenpäin muuntaa. :-D

"Ruttutasku" näissäkin. Tasku muodoltaan vähän epäsymmetrinen, edestä korkeampi kuin takaa.

Ja miltäs se näyttää päällä. No tältä!

Taskut on kivat. Kaula-aukkoa kyllä vähän pienentäisin...

Takaa kisuinen...

...edestä raitainen. Hauska miten erilainen asu on eri puolelta. Saa kyllä tosi kivan yhdistämällä kahta kangasta. 

Kai te nyt huomaatte että Viirulla (eli tuolla lelulla) on melkein samanlaiset pöksyt kuin Lottiksella. Sitä piti oikein esitellä ja on nyt uusi suosikkikaveri. :-)

Anteeksi tärähdys. :-D Selviää tuosta ainakin se että taskut on niin ylhäällä ettei ne tunikan alta näy juuri ollenkaan. Onneksi on muitakin yläosia joiden kanssa ne paremmin näkyy.

Pelkät pöksyt edestä. Ajattelin pikkuisen vielä madaltaa vyötäröä. Mietin että tartteeko tuonne resorin sisään kuminauhaa. Näissä sitä ei nyt ole ja pysyy ne nyt vielä ainakin ylhäällä. Miten lie lörpistyy resori pesuissa.

Takaa on pökät minusta ihan ok.

Sivusta vielä. Yritin tehdä näihin sellaista reilusti pussittavaa tuosta lahkeen alaosasta. Ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin mutta nää on kivat näinkin. Sellaisia enemmän pussittavia pitää kyllä vielä kokeilla saada aikaan. Taskut on kivat!

Suklaatihaalarit

Sainpas vihdoin kuvat otettua ja ladattua tänne. Surkeita kuvia.... pitäisi kyllä opiskella tuota kuvien ottamista. Näin talvella on niin pimeää että minun kuvaustaidollani ei kyllä saa kovin kummoisia kuvia. :-(

Mutta asiaan...Tämä haalaripari syntyi ennen joulua ihan viime tingassa. Metsolan ruskea ruutufrotee hiipi mieleeni näihin kankaaksi ja sitä piti varta vasten käydä joulukiireiden lomassa hakemassa näitä varten. Ruutukuvio toi mieleen suklaalevyn joten nämä haalarit nimettiinkin sitten

SUKLAAHAALAREIKSI, 

tai suklaati/sukkulaati niinkuin lapset sanoo. :-D Viimeisen koti-illan käytin näiden ompeluun ennen mummolaan lähtemistä jouluksi. Olin kuitenkin päättänyt tehdä nämä joten pakkohan se oli vain ommella. Eikä se nyt niin vastenmielistä ollut käyttää viimeistä iltaa ompeluun. :-D

Haalarit on molemmat tehty samalla mallilla kuin nämä retropallohaalarit aiemmin. Olen kovasti tykännyt noista haalareista Hemmiksellä joten tekaisin toiset ja päätin kokeilla tuolle isommalle myös samalla tyylillä tehtyjä haalareita. Eihän nuo isommat ihan hyvät ole tämmöisenään mutta käyttöön kelpaavat kumminkin.

Kaava siis on seitkytluvun käsityölehdestä (numero on tuolla retropallohaalareiden yhteydessä) ja siinä oli vain tasan yksi koko. Mittailin Lottista ja piirtelin sitten kaavat mittojen mukaan sopivaksi tuolle kakspuolveelle. Lahkeet jäi kapoisiksi (ei olisi kangas leveämpiin riittänytkään) ja haaran istuvuudessa on toivomisen varaa. Pienemmät haalarit istuu Hemmiksen päälle oikein hyvin vaipan ansiosta mutta vaipattomalla Lottiksella jää haarus pussittamaan ja kangas ruttaantuu. Täytyy siis muuntaa kaavaa istuvammaksi. Tässä kaavassa taka- ja etukpl on identtiset, takakappale vain kahdesta osasta vetoketjun takia. Pitää siis ainakin takakappale tehdä eri tyylillä eli kahdesta kappaleesta niin että saadaan tilaa pepulle. Poistaakohan se myös etupuolen pussittamisen kun haalari istuu takaa paremmin...? Tykkäisin niin että etukappale olisi yhdestä palasta joten en sitä vielä ainakaan muuta. Kokeillaan ensin muuttaa vain tuota takakappaletta. Jatkoa siis näille haalareille on luvassa. :-)

Vetoketjut molemmissa haalareissa takana. Ompelin ensin pidemmän vetskarin mutta se ei ollutkaan hyvä kun päälle haalaria kokeiltiin ja vaihdoin lyhemmän tilalle. Onneksi ehdin ommella pitkän vetskarin vain toiseen niin ei tarvinnut kauheesti purkaa. 

Haalarit on Lottiksellakin tosi kivat. Nuo hihakkeet on edelleenkin minusta ylikivan näköiset. Lahkeet leveämmäksi ja tuo haaraosa kuntoon niin tässä on täydellinen haalarimalli meille. :-) Kaiken lisäksi Lottiskin tykkää näistä kovasti. Ainoo ongelma Lottiksen kannalta on tuo vetskari takana jonka takia riisuminen ei itse onnistu jos vaikka potalle on asiaa. Pitääkin kokeilla erilaista kiinnitystä etupuolelle että se ongelma poistuisi myös. Halkio ja nepit tuli heti mieleen. Seuraaviin ehkä sellaiset sitten.

Lahkeiden kapeus näkyy tässä paremmin. 

Peppupuolta. Tuonne haaraan tulee noita ruttuja joista tarttee päästä eroon.

Tässä vielä lähikuvaa etupuolesta ja sen istumattomuudesta. Vioistaan huolimatta nämä on kivat ja mieluisat.

Hemmikselle nämä on oikein loistavat ja istuu tosi hyvin paksun kestopepun päälle.

Etupuolesta olikin vaikea ottaa kuvaa. Meillä nimittäin ollaan vaiheessa " en ole hetkeäkään selällään" ja sekunnissa käännytään.

Niin tälläkin kertaa. :-D