Pyörittelin kangasvaihtareilla harmaata joustista kädessäni ja mietin mitä siitä oikein tulisi. En osannut päättää mutta päätin ottaa kankaan silti. Kotona sitten iski inspiraatio. Hiirihaalari! Se siitä syntyisi häntineen kaikkineen. Menee jouluasuna ja myöhemminkin muuten vain. Joulu lähestyi uhkaavasti ja lahjaompelukset tietysti oli vielä kesken mutta päätin ne saada aikaiseksi. Ehdin kuin ehdinkin sekä lahjat (tänään viimeisen!) ja haalarin saada valmiiksi.
Tässäpä HIIRIHAALARIT olkaapa hyvät!
Kangas siis joustofroteeta Oulun kangasvaihtareilta. Korvissa roosaa velouria. Resorit mustat kun en älynnyt harmaata ostaa. Harmitti vietävästi kun ei ollut harmaata.
Kaava hupulliseen kokohaalariin on vanhasta käsityölehdestä. Kyseessä Suuri Käsityökerho 1/77. Tuosta lehdestä löytyykin paljon lasten kaavoja. Näiden hupullisten haalareiden lisäksi huputon haalari, mekko, kesäasu ja helleasu. Ihanat monessa paikassa toteutetut junahaalarit löytyy myös tästä lehdestä. Täällä yksi toteutus ja myös kuva alkuperäisestä.
Koko haalarille 6-12 kk. Lehdessä olikin vain tuo yksi koko haalarille. Kangasta oli vähän hintsusti joten jouduin vähän jatkamaan. Etukappaleessa tein sauman jalkaterien kohdalle, takana hihojen korkeudelle. Valmiissa haalarissa ei niitä juuri huomaa.
Huppu ja hihansuut oli lehdessä viimeistelty haalarin kankaalla. Minä laitoin mustat resorit kun kangasta jäi aika vähän jäljelle enkä halunnut joutua jatkamaan kaitaleita. Korvat tuli vähän liian lähelle toisiaan hupussa. Sommittelin ne vain huppuun ja leikkasin viillot joihin kiinnitin korvat.
Häntäkin löytyy. :-) Se on kaksinkertainen ja tikattu ympäriinsä. Kiinnitin ompelemalla.
Tältä se näyttää päällä. Pikkasen reilu on muuten mutta niska-haara mitta on aikalailla sopiva. Siihen siis seuraavaan versioon lisäsenttejä. Korvat tälläsin kuvaan pystyyn. Helposti lörpähtävät kyllä käytössä.
Hihoissa on kasvunvaraa. Samoin lahkeissa. Terät näissä haalareissa on aika reilut. Huppu on mukavan suojaava.
Mä niin tykkään tämmöisistä kokohaalareista vauvalla. Ovat niin suloiset.
Näkyy se häntäkin vähän.... Tässä korvat sitten lerpattaa.
Se jouluyllätys sitten. Osallistuin facebookin Ompeluelämää-ryhmän Jouluyllätysvaihtoon ja sain eilen oman pakettini. En älynnyt ottaa kuvaa itse lähettämästän paketista mutta ihailkaa tätä saamaani. En tietenkään malttanut odottaa vaan avasin paketin heti. Sieltä paljastui pallotrikoota nin 80*100 kokoinen pala, virkattuja sydämiä ja tuollainen nappirasia jonka sisällä....
.....oli tietysti nappeja ja niiden kaverina koristenauhaa. Pikkuisen meinasi naurattaa rasian avatessani sillä minä lähetin parilleni noita päällystettäviä nappeja ja sen kojeen joka siihen tarvitaan. :-)
Kiitoksia kovasti Stannan Elämää -blogiin paketista. Oli oikein mieluinen. Toivottavasti tykkäsit omastasi. :-)