Muistaako joku tämän täkin (postauksen lopussa) joka löytyi kierrätyksestä keväällä. Heti täkin/makuupussin nähtyäni päätin että siitä tulee takki. Sellainen vuorittamaton kaupustelutakki talveksi. Keväällä en kuitenkaan viitsinyt alkaa enää talvitakkia ompelemaan ja täkki jäi kaappiin odottamaan. Sain sen viimeinkin ommeltua ja tämä projekti sitten vastustikin kunnolla. Eilen päätin ommella sen loppuun ja on kyllä ihana tunne kun viimein saa valmiiksi vastustaneen työn. Ja kaiken lisäksi tykkään lopputuloksesta kovasti. :-)
Kaava takkiin oli hyvän tovin hakusessa mutta sitten se löytyi viime vuoden viimeisestä Ottobrestä, Tinttiina tikkitakki koossa 98. Helmaa pidensin ja hihansuussa olleet kääntövarat lisäsin suoraan kaavaan.
Leikkasin kankaan, siksakkasin kaikkien osien reunat jotta vanutäytteisen takin kokoaminen olisi helpompaa ja ompelin huppua vaille yhteen. Sovitin Lottikselle ja tyttö tuumaa että puristaa käsistä. Käsivarsista takki ahdisti joten hihat joutui tekemään uusiksi. Plääh. Tässä vaiheessa into vähän katosi ja takki sai odotella tovin.
Kanttaaminen oli toinen tuskan aihe. Yritin kantata ensin joustavalla kruunukantilla mutta ei se sitten millään halunnut onnistua. Paksun kankaan kanssa kanttaaminen suht ohuella nauhalla oli melkein mahdottomuus, ainakin siististi. Niinpä luovutin muutaman purkamisen jälkeen ja valikoin punaisen resorin kanttaamiseen. Ei ihan sama punainen kuin takin sisäpuoli mutta ei minulla pinkkiäkään ollut tarpeeksi.
Tuli siitä takki lopulta ja ihan kiva sellainen.
Takin hupun aioin tehdä hiipaksi mutta paksu kangas pakotti muuttamaan suunnitelmat ja se on nyt tuollainen pyöristetty hiippa.
Hihansuissa on myös resorikanttaus.
Muistin ommella ripustusraksinkin joka tosin huonosti erottuu. :-)
Hupun kanttaus jatkuu yhtenäisenä tuonne vetoketjun taakse kiertäen hupun kautta molemmat reunat. Näyttää kivalta kun kanttaus menee tuonne vetskarin taakse.
Muita saumoja kuin niskasaumaa, huppukappaleiden yhdyssaumaa ja tuota etu/huppusaumaa en kantannut. Kahden paksun kankaan kanttaaminen oli hankalaa ja tuo niskasauma ei kyllä onnistunut aivan nappiin. Purin kanttauksen siitä muutaman kerran ja annoin olla kun sain edes siedettävän ompelujäljen siihen. Ei kannata tarkastella lähempää...
Taitaa olla niin etten enää tee tällaista vuorittamatonta takkia. On aika kätevää piilottaa ne saumat sinne vuorin ja päällisen väliin.
Tässä vielä tuota kanttausta vetoketjun kohdalta. Vetskarin ollessa auki kanttaus näkyy ja vääntää vetskaria "levälleen".
Vetskarin ollessa kiinni kääntyy kanttaus tuonne sisälle nätisti. Alareunaa mietin että tikkaanko kiinni tuon käänteen mutta jätin sitten tikkaamatta. On minusta aika kiva ja se kääntyy ihan hyvin sisäpuolelle kun takki on päällä.
Tässä yritin ottaa kuvaa kun ulkoillessa huomasin että tuo valkea osa tuossa etukappaleessa olikin kellertävä verrattuna tuohon hupun valkoiseen. Ei kyllä kuvissa näy yhtään. Leikatessa en moista huomannut ollenkaan ja vasta luonnonvalo paljasti kellertävyyden. Nakkasi takin koneeseen pienen sappisaippuiomisen jälkeen. Toivottavasti keltaisuus lähtee. On tietysti tuossa etukappaleella mahdollisimman näkysällä. Pirhana!
Takki Lottiksella. Taisi tyttö tykätä takista. Hihoissa on mittaa ja helmakin reilun mittainen Tämä on tosiaan tarkoitettu sellaiseksi paremmaksi takiksi joten mitta helmassa ei haittaa. Rymyhommiin laitetaan sitten haalarit. Päällä ollessa tuo vetoketjun alaosakin asettuu nätisti eikä kanttaus kurki.
Takaa näyttää tältä.
Hupun muoto näkyy tästä parhaiten. Huppu on lähinnä ulkonäköseikka, neiti kun ei tykkää pitää huppuja päässä. Minusta ne vaan on kivoja takeissa. :-)
Tehtiin vähän hommiakin uudella takilla. Piti puhdistaa potkurin jalakset että päästään ajelulle.
"Äiti, sun pitää vetää..." Ja minähän vedin. :-)
